Voidakseen kohdata itsensä täytyy osata pysähtyä nykyhetkeen. Liika tulevaan tai menneeseen suuntautuminen vie pois tästä hetkestä.
Yksi keino saada kiinni itsestään juuri tässä hetkessä on kuunnella omaa hengitystään. Hengittämällä tehdään selväksi myös oman itsen fyysisiä rajoja. Suhde omaan kehoon ja fyysisyyteen voidaan muuttaa siten päin, että tarkastellaan, kuinka kehoni palvelee minua. Mihin kehoni tarvitsee esimerkiksi ruokaa? Tarvitsenko siitä todella ravintoa vai vaikka lohtua? Tietoinen syöminen auttaa muuttamaan suhdetta kehon tarpeisiin.
Keskeistä on tietoiseksi tuleminen itsestään, omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Tunteiden pohja on ajatuksissa, miten ajatellaan itsestä ja omista asioista. Ajatukset ovat vain ajatuksia ja sellaisenaan puolueettomia, mutta on syytä pysähtyä kuuntelemaan, uskotaanko kaikki ajatukset tosiksi. Se, että minulla on joitakin kielteisiä ajatuksia itsestäni, ei tarkoita, että ne ajatukset olisivat totta. Ajatukset kuitenkin synnyttävät tunteita ja kielteiset ajatukset voivat ruokkia kielteisiä tunteita itseä kohtaan. On mahdollista muuttaa puhetapaa uhrista minuksi, oman elämäni aktiiviseksi ja tietoiseksi toimijaksi.
Jokaisen on saatava elämä omiin ohjaksiinsa. Syyllistyminen, riittämättömyyden tunteet ja tukahdutettu viha saavat toimimaan ulkoaohjautuvasti. Miksi minulla on tarvetta miellyttää muita? Kohde täytyy kääntää omaan itseen, eikä vastauksia tai vastuuta voi hakea ulkopuolelta. Syyllisyyttä voi tutkia kiinnittämällä huomiota omaan kykyynsä asettaa rajoja: olenko oikeasti tehnyt väärin vai enkö kestä sitä, että koen aiheuttavani pettymyksen toiselle. Pelkäänkö tulevani hylätyksi, jos en aina miellytä toista?
Myötätuntoinen suhde itseen
Itsemyötätunnon puuttuminen voi näkyä monella tapaa, kuten vihaisuutena toisia kohtaan, kielteisenä suhtautumisena ja tyytymättömyytenä omaa elämää ja itseä kohtaan sekä itsen vähättelynä. Häpeää ja arvottomuuden tunteita koetaan suhteessa itseen, omaan ulkonäköön, kotiin tai tapoihin, joiden avulla näitä tunteita yritetään poistaa, kuten esimerkiksi tissutteluun tai liialliseen syömiseen. Itseä verrataan ja arvotetaan myös jatkuvasti suhteessa muihin, jolloin itsemyötätunnon vaje voi heijastua lähi- ja parisuhteeseen haitallisella tavalla.
Myötätunnon puuttuessa nykyhetkessä eläminen voi tuntua haastavalta, ja ”joskus myöhemmin –ajattelun” sekä siihen liittyvien selitysten avulla voidaan kuvitella saatavan muutosta aikaan. Itsen kohtaamista voidaan pyrkiä välttämään keskittymällä muiden hoivaamiseen tai kontrollointiin, jolloin omat tarpeet ja tunteet saatetaan ohittaa.
Myötätuntoisen ja anteeksi antavan suhteen luominen itseen edellyttää uskallusta pysähtyä itsen äärelle sekä päätöstä alkaa irtautua täydellisyyden vaatimuksista ja kielteisyydestä itseä kohtaan. Suhdetta itseen voi alkaa vahvistaa vähitellen viettämällä aikaa itsekseen omia tarpeita ja tunteita kuunnellen. Itsekseen olo voi tuntua aluksi pelottavalta, jos ei ole opetellut olemaan luontevasti yksin. Uskallusta ja itsekseen olemista voi opetella ja harjoitella vaikka päivittäin muutaman minuutin kerrallaan. Myönteisen yhteyden luominen omaan itseen auttaa luopumaan liiallisesta kiltteydestä, huolehtimaan omista tarpeistaan, löytämään omat rajansa ja pitämään puolensa.
Yksin olemisen haasteet
Itsekseen vietetty aika omia tarpeita ja tunteita kuunnellen vahvistaa yhteyttä itseen. Hetkittäiset yksinäisyyden tuntemukset kuuluvat kuitenkin aluksi kuvaan. Se ei ole sama asia kuin kielteinen yksin jäämisen kokemus. Yksin ja itsekseen oleminen voi olla haastavaa. Itseään kuuntelemalla ja uskaltamalla kohdata omat tunteensa, on mahdollista muuttaa suhdettaan yksin oloon ja oppia elämään yksinäisyyden kanssa.
Kun yksinäisyyteen liittyy epämääräistä oloa, on tärkeää alkaa kuuntelemaan itseään ja omia tunteitaan. Omasta yksinäisyydestä tulisikin ottaa vastuuta, ja ensimmäinen askel sitä kohti on oman yksinäisyyden kohtaaminen, hyväksyminen ja uskaltautuminen elämään sen kanssa. Myötätuntoinen suhtautuminen ja yhteyden löytäminen itseen ovat keskeisiä uhrimaisesta ja pakonomaisesta käyttäytymisestä eroon pääsemisessä. Nykyhetkeen pääseminen ja syyllisyyden tunteista kiinni saaminen mahdollistavat vastuunottamisen omasta yksinäisyydestä sekä sen muuttamisen positiiviseksi voimavaraksi. Yksinäisyyttä ei tarvitse hävetä. Sen tiedostamalla on mahdollista muuttaa omaa elämäänsä ja jopa oppia nauttimaan yksinolosta. Tällöin voi löytää itsestään kumppanin, jonka kanssa viihtyy.
Ystäväksi itselle
Kun oppii muuttamaan suhdetta itseensä, voi opetella nauttimaan itsestään itsekseen ja yhdessä toisten kanssa. Se, miten kohtelen itseäni, vaikuttaa myös siihen, miten muut minuun suhtautuvat. On tärkeää muistaa, että suhde itseen on jokaisen tärkein ihmissuhde. Kun opettelee välittämään itsestään, voi samalla kohottaa itsearvostustaan ja tulla omaksi itsekseen.
Olennaista on, että uskaltautuu kohdistamaan huomion itseensä sen sijaan, että etsisi jatkuvasti selityksiä tai syyllisiä pahaan oloonsa muualta. Tultuaan omaksi itsekseen on läsnä nykyhetkessä tunteineen kaikkineen sen sijaan, että vain reaktionomaisesti siirtäisi vanhoja menneisyytensä tunteita ja toimintamalleja nykyhetkeen. Omaksi itsekseen tulemista voidaan kutsua yksilöitymiseksi. Mitä yksilöityneempi olen, sitä parempia ovat myös suhteeni muihin ihmisiin ja sitä paremmin kykenen läheisyyteen ja hyvään parisuhteeseen.
Ystäväksi itselleen voi opetella tulemalla tietoiseksi suhteesta itseen sekä omasta kielteisyydestään itseä kohtaan. Ystävystyminen itsensä kanssa alkaa, kun kääntää kohteen itseensä – lopettaa toisten syyttelyn ja alkaa ajatella myös itsestään myötätuntoisesti. Samalla täytyy jättää syrjään liialliset suorittamisen vaatimukset, itsensä moittimisen sekä perinteiset muista ihmisistä huolehtimisen mallit. On kuitenkin huomattava, että ystävyys itsensä kanssa ei tarkoita samaa kuin itsekkyys. Myötätunnon opettelu itseä kohtaan vie aikaa, mutta vähitellen sisäinen arvostelija hiljenee ja itsearvostus kasvaa.
Artikkelin lähteenä VTL, Helena Palojärven luennot Naistenkartanon luentosarjassa 2010-luvulla.