Kun rakkaus murskaa naiseutesi
Julkaistu 27.11.2023 | Vapaa palsta vapaaehtoisille
Parisuhteesta irrottautuminen ei ole helppoa, vaikka kuinka tietäisi että pitää lähteä. On ihan liian helppoa tottua huonoon kohteluun ja alkaa pitämään sitä normaalina. Ajan myötä alkaa myös itse uskoa olevansa juuri sellainen kuin toinen väittää ja ettei parempaa ole koskaan, kenenkään tai minkään muodossa tulossa. Alkaa uskoa olevansa niin kelvoton, ettei kukaan voi nähdä minussa kauneutta.
Elin tällaisessa suhteessa pitkään ja jokainen niistä vuosista oli liikaa. Olin ihastunut ja sinnikäs. Vaikka hälytyskellot suorastaan kirkuivat jo heti muutaman kuukauden jälkeen, heitin ne seinään. Näin toisessa niin paljon hyvää, että toivoin ja uskoin. Samalla itkin, häpesin ja pahoitin mieleni toistuvasti, mutta liikaakin elämässäni roolia ottanut sisukkuus piti minut tiukasti suhteessa. “Kyllä tämä vielä tästä”. Ystävälle olisin sanonut, juokse lujaa, mutta itse jäin.
Kun aikaa kului, myös vointini heikkeni. Aloin tulla hiljalleen sen kaltaiseksi, miksi minua väitettiin. Itsestä huolehtiminen oli ollut minulle aina tärkeää. Olin aina tykännyt kammata, meikata ja pukeutua, mutta äkkiä kuljinkin hiukset likaisina yöpaidassa 24/7. En halunnut enää ihmisten ilmoille, vaan linnoittauduin kotiin. Paha olo alkoi näkyä ja tuntua koko olemuksessani. Siinä vaiheessa olin jo niin syvällä kuilussa, etten päässyt ylös. Tiedostin kyllä tilanteen, päässä jyskytti “pakene”, mutta en kyennyt tekemään asialle mitään. Olin yksinkertaisesti niin uupunut, etten jaksanut enää edes välittää. Mietin vain että näin minun elämäni nyt menee. Olin siis jo lähes luovuttanut.
Elin vuosia odottaen voimia lähteä. Samalla ajattelin etten enää koskaan saisi osakseni ihailua tai rakkautta. Kukaan ei näkisi minussa mitään kaunista. Niin minulle oli sekä suoraan että rivien välistä uskoteltu monen monta vuotta. Onneksi voimat lähteä ilmestyivät ennenpitkää. Ne ilmestyivät pikku hiljaa äitini kuoleman jälkeen. Suhde äitiini oli ollut myös todella haastava, joten kuolema vapautti minussa sekä aikaa että energiaa. Näin jälkikäteen on myös helppoa tuomita itseään siitä, ettei kyennyt lähtemään jo aiemmin. Se hävettää ja pistää vihaksi. Toisaalta on pakko ajatella että onneksi lähdin edes silloin ja taputtaa itseään suopeasti olalle.
Kumppanini ei siis pitänyt ulkonäöstäni. Kyse ei ollut niinkään painostani, vaan muista asioista. Hän listasi usein virheitäni ja kun pahoitin mieleni, suuttui. Kun itkin lannistuneena “eikö minussa ole mitään kaunista”, hän saattoi sanoa; “valehdellako pitäisi”. Hän kiinnitti aina huomionsa negatiivisiin asioihin minussa. Tarkkaili rumia ilmeitäni. Muiden naisten ulkonäöstä hän sen sijaan piti paljon ja kertoi sen hyvin suoraan ja toistuvasti. Olin hänen mielestään hyvä ihminen, mutta naisena kelvoton. Se oli erityisen raskasta siksikin, että naiseus on aina ollut vaikea asia minulle. En ole välttämättä viihtynyt kehossani ja osannut iloita elämästäni naisena, vaikka kampaaminen, meikkaaminen ja pukeutuminen olikin ollut tärkeä osa elämääni. Minulla ei ole ollut ihailtavaa ja vahvaa naisen mallia elämässäni, joten kipuilin pitkään myös naisen roolista niin kotona kuin työelämässä, ihan kaikessa.
Kun tapasin tämän ihmisen, olin naiseuteni huipulla. Siksi olen kokenut myös katkeruutta asiasta. Olen jossitellut ja ollut jälkiviisas. Miettinyt miten elämäni olisi mennyt ja millaista se olisi nyt ilman tuota kokemusta. Ei kuitenkaan niin pahaa etteikö jotakin hyvää. Haluan ajatella että kokemus myös vahvisti minua. Nyt herään hälytyskellojen pieneenkin pirinään helpommin. En välttämättä tiedä mitä haluan, mutta tiedän ihan varmasti mitä en halua. Kun olen selvinnyt jaloilleni niin haastavasta ja pitkäkestoisesti tilanteesta, uskon selviäväni myös jatkossa vaikka mistä. Teen kaikkeni ja parhaani ollakseni vielä jonain päivänä hyvä, paras, riittävä ja kaunis itselleni.
Kirjoittaja: Anna-Lovisa @onnenapilaa_etsimassa
Vapaa palsta vapaaehtoisille on Naistenkartanon vapaaehtoisille tarjottava blogisarja. Blogisarjassa vapaaehtoiset pääsevät julkaisemaan ajatuksiaan blogitekstin muodossa.
Jos sinulla on kysyttävää tai haluaisit kirjoittaa Vapaa palsta -blogiimme, voit olla yhteydessä Tampereen seudun asiakaskoordinaattoriin: Saija Savolainen saija.savolainen@naistenkartano.com.