Unelmapäivä arjessa
Julkaistu 14.9.2023 | Vapaa palsta vapaaehtoisille
Vuonna 2004 avioeron jälkeen heräsin ja ymmärsin, ettei kaikki maailman pahat asiat ole yksin minun syytäni ja päätin katsoa elämää uudesta näkökulmasta.
Päätin että alan tekemään itselleni unelmapäiviä ihan tavallisista arkipäivistä. Elämämme on suurimmaksi osaksi arkea, joten on hyvä huomata, että arjen pienet asiat voivat olla myös ilon hetkiä. Arjesta voi rakentaa itselleen oman näköisen unelmapäivän, se voi olla, vaikka kerran viikossa tai mikä kenellekin sopii. Kunhan muistaa pitää siitä kiinni.
Vastoinkäymiset kuuluvat elämään
Arjen unelmapäivä ei tarkoita, etteikö minulle tulisi koskaan isoja tai pieniä vastoinkäymisiä, sillä nekin kuuluvat elämään. Meillä kaikilla on niitä ja välillä elämä on pysäyttänyt minutkin todella isosti. Läheisen kuolema tai sairastuminen, potkut töistä tai konkurssi voi viedä uskon kaikkeen, mutta kaikesta voi myös selvitä.
Isot vastoinkäymiset, joihin liittyy paljon surua, eivät välttämättä ole jalostanut minua, mutta ne on opettanut suhtautumaan asioihin eri tavalla. Ne on tehneet minusta herkemmän huomaamaan myös muiden surut ja oma empatiakyky voimistuu.
Tee oma unelmapäiväsi
Istu rauhassa miettimään millainen sinun unelmapäiväsi voisi olla? Millainen se on kotona vapaa-ajalla ja millainen se on töissä? Kenen kanssa vietät aikaa? Ei ehkä ole järkevää viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuovat vain huonoa energiaa. Hakeudu iloisten ja positiivisten ihmisten seuraan ja huomaat että ilo tarttuu.
Mieti päivääsi missä käyt, ketä tapaat lounastauolla, ruokakaupassa, harrastuksissa tai naapurustossa. Oletko koskaan mennyt lounaalla istumaan jonkun tuntemattoman pöytään? Kokeile joskus, ei se niin vaarallista ole. Ehkä hänkin on miettinyt samaa eikä ole koskaan uskaltanut.
Omaan unelmapäivääni voi kuulua mm.
- teen omaa lempiruokaa
- leivon kakun keskellä viikkoa
- annan aamuisin tunnin enemmän aikaa itselleni
- soitan ystävälle maraton puhelun
- käyn kahvilassa ja katselen vain ihmisiä
- valokuvaan unelmapäiväni
Hymy on pieni mutta iso asia
Itse huomaan ihmisten ilon ja kiitollisuuden yhdessä aivan pienessä asiassa. Ajan paljon autolla ja niinpä olen pitänyt jo monta vuotta tapana, että päästän ihmiset suojatielle heti kun näen heidän aikeensa tulla tien yli. Tällä tavalla saan uskomattoman monta hymyä aivan tavallisina arkipäivinä.
Olipa kyseessä kuka tahansa, niin hymy tulee aina ja katse välittää kiitollisuuden. En koskaan lakkaa ihmettelemästä sitä, sillä heillähän on oikeus ylittää suojatie. Tämä tekee kuitenkin hyvän mielen myös minulle.
Toinen pikku juttu liittyy uimahalliin. Käyn siellä yleensä aamupäivisin, jolloin siellä on vain joko koululaisia tai iäkkäämpiä ihmisiä.
Monet ikäihmiset käyvät siellä yksin ja voi olla, ettei heillä ole juttuseuraa muutenkaan, niin olen päättänyt jutella tuntemattomille ihmisille. Aloitan keskustelun myös usein jonkun maahanmuuttajan kanssa, joka ilahtuu siitä, että joku puhuu hänelle. Lapset taas kiittävät, kun kysyn heiltä luvan löylyn heittoon, aikuiset eivät kuulemma yleensä kysy.
Saunan lauteilla ei kenenkään tarvitse teeskennellä mitään, siellä kaikki ovat juuri sellaisia kuin ovat, se on yksi meidän saunakulttuurin kullan arvoisista asioita.
Kiitollisuus lisää hyvää oloa
Kiitollisuus on monien mielestä jo klisee, sillä siitä puhutaan todella paljon. Omasta monen vuoden kokemuksesta voin kuitenkin suositella sitä, enkä tiedä mitä haittaa siitä voisi olla? Itse koitan löytää jokaisesta päivästä jonkun, vaikka kuinka pienen positiivisen asian.
Kiitollisuutta on myös tutkittu ja sen on todettu tekevän ihmisille hyvää, niin psyykkisesti kuin fyysisestikin esim. sydämen lyöntitiheys muuttuu rauhallisemmaksi.
Kiitollisuus tulee siitä, kun antaa tai saa jotain täysin pyyteettömästi. Kiitollisuus vähentää negatiivisia tunnetiloja, aivomme kun mielellään juuttuvat ikäviin asioihin. Jokainen voi nähdä tämän esim. uutisissa, joissa pääsääntöisesti korostetaan vain ikäviä asioita, jotka saavat ihmisiä pelkäämään milloin mitäkin.
Kiitollisuus on muutakin kuin vain sen sanominen, se tuntuu sydänkeskuksessa. Elämässä on voinut tapahtua paljon ikäviä asioita, joka on vaikuttanut siihen, ettei oman kehon kuuntelu ole helppoa, mutta sitä kannattaa opetella. Ja tämä on helppo harjoitus.
Etsi itsellesi rauhallinen paikka, jossa voit olla viisi minuuttia yksin. Paina ensin vasen kämmen sydänkeskuksen päälle ja oikea käsi siihen päälle, pidä silmät kiinni ja mieti jotain asiaa, josta olet kiitollinen. Älä kiirehdi, vaan istu ihan rauhassa ja kuuntele sydäntäsi. Jos et tunne heti mitään, niin toista harjoitusta ja jonain päivänä tunnet tämän kiitollisuuden tunteen. Sydänkeskus on keskellä rintaa ei siis sydämen kohdalla.
Elämä on myös voinut viedä luottamuksen ihmisiin, jolloin voi olla vaikea ottaa vastaan mitään keneltäkään. On voinut tuntua siltä, että kukaan ei tee hyviä asioita pyyteettömästi, mutta myös tätä kannattaa harjoitella.
Aina voi pitää myös kiitollisuuspäiväkirjaa, joita on olemassa valmiina, mutta se voi olla yhtä hyvin vaikka ruutuvihko tai voit kerätä esim. irrallisia lappuja johonkin kauniiseen rasiaan tai purkkiin. Tästä voi tehdä myös koko perheen jutun, eli kaikilla on omat purkit tai sitten jokainen voi tiputtaa yhteen purkkiin oman kiitollisuus lappunsa.
Kiitollisuuden harjoittaminen opettaa meille selviytymistä erilaisista vaikeuksista ja se lisää sitä kautta myös itsetuntoa. Kiitollisuus auttaa kohtaamaan myös niitä isoja vastoinkäymisiä, joita elämä väistämättä meille tuo.
Kiitollisuuden harjoittamisessa on sekin hyvä puoli, että kaikilla on siihen varaa, sillä se ei maksa mitään, joten kynnys aloittamiseen vaikka tänään on todella matala.
Vapaa palsta vapaaehtoisille on Naistenkartanon vapaaehtoisille tarjottava blogisarja. Blogisarjassa vapaaehtoiset pääsevät julkaisemaan ajatuksiaan blogitekstin muodossa.
Jos sinulla on kysyttävää tai haluaisit kirjoittaa Vapaa palsta -blogiimme, voit olla yhteydessä Tampereen seudun asiakaskoordinaattoriin: Saija Savolainen saija.savolainen@naistenkartano.com.