Tunteet viestivät meille tarpeista

Blogikirjoitus | Julkaistu 23.5.2024

Mahanpohjassa muljahtelee, rintakehää puristaa, hengitys on pinnallista ja ohutta. Epävarmuus on tunne, joka tuntuu vahvasti kehossa, eivätkä siihen liittyvät tuntemukset useinkaan ole kovin miellyttäviä. Tunteiden keholliset reaktiot kuitenkin antavat meille tärkeää informaatiota siitä, mitä milloinkin on meneillään: perhosia vatsanpohjassa… ahaa, nyt vissiin jännittää!

Vaikka ensireaktio olisikin päästä tuntemuksista mahdollisimman nopeasti eroon, on niihin mahdollista opetella suhtautumaan avoimen uteliaasti, jopa toivottaa ne tervetulleiksi – silloin kun ne pysyvät sietokyvyn rajoissa. Toisin sanoen, silloin kun olo on riittävän turvallinen tuntemusten avoimelle tutkailulle. Silloin kun ei ole, kun kyse on kovin vaikeista tunteista tai traumaattisista kokemuksista, tarvitsemme usein toisen luotettavan ihmisen apua ja tukea. Jos taas kiellämme keholliset tuntemuksemme tai teeskentelemme ettei niitä ole, saatamme kyllä selviytyä mutta maksamme siitä ison hinnan. Kehoa ei voi huiputtaa, sillä on norsun muisti!

Turvallisuus on yksi ihmisen perustavanlaatuisimmista tarpeista. Kun pelko ja turvattomuus kasvaa, näkökenttämme kapeutuu ja siirrymme selviytymismoodiin: taistelemme, pakenemme tai jähmetymme. Kaikki nämä ovat vahvasti kehollisia reaktiota, vaikka usein tunnereaktio voi syntyä jo pelkästä mieleen juolahtaneesta ajatuksesta, joka taas saatetaan mieltää puhtaasti mielen prosessiksi, erilliseksi kehosta. Ajatuskulku voi olla vaikkapa jotain tämänkaltaista: kylläpä suomalainen liikennekulttuuri on muuttunut viime vuosina. Ihan älytöntä kaahailua. Mikä siinä on, ettei stop-merkkiäkään enää kunnioiteta. Huh huh, mitä jos esimerkiksi [lapseni / kummityttöni / vanha isäni koiransa kanssa] olisi juuri tuossa suojatiellä kävelemässä, eikä auto pysähtyisikään…

Tämän ajatusketjun jälkeen mieli ehkä siirtyy pian seuraavaan aiheeseen, tai ehkä pitäisi puhua monikossa (äh, piti käydä kaupassa. Mitähän tänään söisi? Ai niin, X:llä on synttärit. Pöh, en kyllä yhtään tykkää näistä kengistä, hiertävät! Eikös Belgrad ole Serbian pääkaupunki, vai oliko se Kroatian. Kaivetaanpas kännykkä. Yök, mikä täällä haisee? jne. jne.). Huoli liikenneturvallisuudesta ja ajatus siitä, että itselle tai läheiselle kävisi jotain ikävää, on kuitenkin saanut hetkellisesti aikaan myös kehollisen reaktion, vaikka emme sitä aina huomaa. Mitä voimakkaammin turvallisuutemme tuntuu olevan uhan alla, sitä voimakkaammin sen tunnemme usein myös kehossamme.

On hienoa ja tärkeää, että kehollisuus ja keholliset menetelmät (esimerkiksi TRE-stressinpurkuliikkeet) ovat nousseet vahvemmin esille viime vuosina. Olemme biopsykososiaalinen kokonaisuus, kuten sanotaan, emme pelkkiä puhuvia päitä. Myös Naistenkartanolla on keskustelevien ryhmien rinnalla ollut tarjolla esimerkiksi joogaa tai liikettä ja tanssia ilmaisun muotona hyödyntäviä ryhmiä. Osa ryhmistä on ottanut tavakseen päättää yhteinen tapaaminen hengitys- tai maadoittumisharjoitukseen.

Liputamme kuitenkin edelleen myös puhumisen puolesta 😊 ja niinpä Naistenkartano järjestää torstaina 23.5. keskustelutilaisuuden aiheesta Turvallisuus ja luottamus naisten elämässä. Vielä on muutama paikka vapaana, olet lämpimästi tervetullut mukaan!

Liisa

Kirjoittaja on pk-seudun asiakaskoordinaattori, joka on hurahtanut totaalisesti talviuintiin.