Tunne on ystävä

Tunne on ystävä

Blogikirjoitus | Julkaistu 18.10.2023

Ota hyvä asento. Laita silmät kiinni, hengittele syvään. Kuulostele itseäsi: miltä juuri nyt sinusta tuntuu? Mistä tulet tietoiseksi? Miltä jalat ja kädet tuntuvat, entä vatsa, hartiat ja niska? Mitä kohtaa kiristää, missä tuntuu kipua tai kolotusta? Mitä kehosi kertoo? Mitä kehosi tarvitsee?

Jatka itsesi kuulostelua. Mitä mielessäsi liikkuu – onko se levoton vai rauhassa? Mikä sen rauhaa häiritsee?

Mitä tunteita tunnistat? Iloa, surua, pelkoa, yksinäisyyttä, ahdistusta, syyllisyyttä, häpeää? Vihaa ja pettymystä? Kiitosta ja rakkautta? Kuulostele tunteitasi kaikessa rauhassa. Ne ovat ystäviäsi. Ne kertovat sinulle jotakin tärkeää. Ne kertovat siitä, mitä sinulle juuri nyt tapahtuu ja mitä sinä tarvitset.

Anna tunteesi olla totta. Ota se ikään kuin syliisi, tarkastele sitä. Mitä kaikkea surusi on, entä pettymyksesi ja huolesi? Katsele ja kuuntele tunteitasi lempeästi. Kun annat vaikeankin tunteesi olla totta ja katselet sitä hyväksyvästi, suhteesi siihen muuttuu vähitellen. Älä enää hylkää itseäsi kieltämällä omat tunteesi. Sen sijaan tunnista ja sanoita niitä. Kuulostele niihin liittyviä tarpeita.

Samalla muista suhteellisuudentaju. Kaikki tunteesi ovat ja saavat olla totta. Saat ottaa itsesi todesta. Samaan aikaan on muutakin. Vaikeitten asioiden lisäksi on hyviä asioita. Surun ja ahdistuksenkin aikana on olemassa myös toinen todellisuus.

Tunteista vaikeimmin kohdattava on monelle viha. Kilteiksi kasvatetut eivät anna itselleen lupaa olla vihaisia, vaan he joutuvat nielemään tunteensa ja tarpeensa. Oikein kiltti voi olla sisimmässään oikein vihainen. Kun viha ei saa tulla näkyviin, kääntyy se sisäänpäin. Ihminen masentuu tai sairastuu. Tai se purskahtelee ulos hallitsemattomasti, rikkoen ja satuttaen itseä ja toisia.

Vihaisuuskin on ystävä, kun sen oikein ymmärtää. Viha ja kiukku on raja jollekin. Sen tehtävänä on suojata sinua joltakin. Se voi auttaa sinua pitämään puoliasi, tai suojelemaan itseäsi tai jotakuta toista. Miten tunnistat ja käsittelet vihaasi siten, että se ei käänny sinua tai ketään muuta ihmistä vastaan, vaan omaksi voimaksesi? Anna itsellesi lupa olla vihainen, kuuntele ja maistele vihaisuuttasi ja tunnistele mitä sen takana on. Pettymystä, loukkaantumista, väärin ymmärretyksi tulemista, hylkäämisen kokemusta, surua? Ja paljon muuta. Mille haluat laittaa rajan ja pisteen? Jos vihasi saa puhua, mitä se kertoo? Mikä on syvä tarpeesi vihasi alla?

Älä enää hylkää itseäsi.

Kirjoittaja: Heli Pruuki, TT, psykoterapeutti, tietokirjailija