Vieraskynäblogi – julkaistu 9.4.2021
En ole vielä tavannut naista, jolle riittämättömyys olisi tuntematon seuralainen. Elämäntilanteesta riippuen se valitsee vaihtuvan levyn kuuntelialleen:
“Minun pitäisi olla parempi äiti”
“Minun pitäisi olla kauniimpi ”
“Minun pitäisi olla menestyneempi”
“Minun pitäisi olla sosiaalisempi”
“Minun pitäisi olla seksikkäämpi”
“Minun pitäisi olla viisaampi”
“Minun pitäisi olla lempeämpi”
“Minun pitäisi olla liikunnallisempi”
“Minun pitäisi olla…..”
Minun pitäisi olla milloin mitäkin, jotta voisin tuntea oloni paremmaksi ja saada hetken helpotusta niihin haavoihin, jotka usein lapsuudessamme jäivät vaille hoivaa ja huomiota.
Suurin paradoksi on, että levymme vaikenisi edes silloin, kun saamme yhden asian listaltamme saavutettua – tulee nimittäin aina uusi syy tuntea jostain riittämättömyyttä.
Niin kauan kun yritän täyttää sisäistä tyhjyyttäni ulkoa päin, tulen väistämättä rimpuilemaan vastavirtaan.
Samalla olen myös autuaan sokea sille kaikelle ihanuudelle, joka minussa jo on. Miten sille voisi olla tilaa jos pitäisi olla jotain muuta, kuin mitä on?
Sanotaan että rakkaus parantaa? Kyllä. Rakkaus ja lempeä hyväksyntä itseään kohtaan.
Milloin viimeksi nainen olet hellinyt itseäsi? Katsonut peilistä ja koskenut tietoisesti omia kauniita kasvojasi?
Kiittänyt itseäsi siitä, kuinka ihmeellinen tänäänkin olet ja puhunut kauniita sanoja itsellesi?
Sinussa on se kaikki.
Christa,
Entinen NOVAT-nainen