Oletko sinä tuki – vai oletko susi?
Julkaistu 13.6.2024 | Vapaa palsta vapaaehtoisille
Naisen tuki toiselle naiselle saa aikaan ihmeitä, mutta miksiköhän sanotaan, että nainen on naiselle susi? Kumpi sinä olet?
Sain aikoinaan Keniassa keskustella paikallisten naisten kanssa. He asuivat simppeleissä, mutta isoille perheille kovin tarpeellisissa savimajoissa. Näitä pieniä majoja ei juuri käytetty muuhun kuin nukkumiseen. Majan lattialla lepäsi iso lauma lapsia ja muita perheenjäseniä.
Kysyin savimajan edustalla hyräilevältä naiselta, mistä hän saa voimaa.
Toisista naisista, kuului heti kärkeen. Mielestäni on mukavaa, kun naisia on paljon. Jaamme lastenhoidon ja keittelemme yhdessä ruokaa, hoidamme asioita, juttelemme.
Kun tulimme vähän enemmän tutuiksi, kerroin, että Suomessa kristityillä on vain yksi vihitty vaimo. Nainen nauroi silmät kyynelissä ja nauratti tällä faktalla vieressä olevia muitakin naisia. Keniassa miehellä voi olla useita vaimoja.
Ettekö tunne mustasukkaisuutta?
Emme, se on täysin turhaa. Olemme sisaruksia, vaikka emme samoista vanhemmista. Me voimme hyvin, kun tuemme toisiamme. Meille toisen naisen tukeminen on itsestään selvää.
Siinä majan edustalla istuessamme ja chaita siemaillessamme näin ympärilleni katsellessani jatkuvasti ihan konkreettisesti, miten totta hän puhui. Naiset nostivat yhdessä painavan saviruukun toisen naisen pään päälle, suoristivat siinä kuin huomaamatta hänen kangansakin.
Kanga on afrikkalaisen naisen ”koru”, ihana kangas, jossa saattaa olla koristeena helmiä tai vaikkapa afrikkalaisia sanontoja. Niitä käytetään lukuisin eri tavoin, usein ne on kietaistu hameeksi tai niillä kannetaan lasta rinnalla tai selässä, jolloin kädet ovat työtä varten vapaana.
Naiset kohtelivat tienoolla juoksentelevia lapsia ihan kuin he olisivat olleet heidän omiaan. Ja olivathan he. Lapset ovat meidän kaikkien. Kun yksi naisista sekoitti velliä tulella, oli toinen jo valmiina nappaamassa homman, jos keittäjälle tulisi muita kiireitä. Saumatonta, ongelmatonta yhteistyötä!
Kun olen kuunnellut ikäihmisten tarinoita sota-ajalta ja sodan jälkeiseltä ajalta Suomesta, on meilläkin aikoinaan naiset lyöttäytyneet yhteen. Se on ollut hyvin luontevaa, oikeastaan pakon sanelemaa, sillä kaikkia tarvittiin.
Naiset puhalsivat yhteen hiileen ja samaan aikaan, muuten ei elämästä olisi tullut mitään. Jos lasten äiti yllättäen menehtyi, otti toinen läheinen, vaikkapa lasten täti, lapset omakseen. Sillä tavalla minunkin rakkaasta isotädistäni tuli mummuni ennen kuin olin edes syntynyt.
Miksi tuo luonnollinen yhteisöllisyys, tuo kaikkien hyvinvointiin suuresti vaikuttava hyvä on kadonnut? Toinen toisensa nostaminen, auttaminen, rakastaminen. Mihin se meiltä meni? Mihin unohtui? Vai unohtuiko se?
– Hanna-Mari
Vapaa palsta vapaaehtoisille on Naistenkartanon vapaaehtoisille tarjottava blogisarja. Blogisarjassa vapaaehtoiset pääsevät julkaisemaan ajatuksiaan blogitekstin muodossa. Teksteissä esitetyt näkökulmat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä edusta Naistenkartanon virallista kantaa.
Jos sinulla on kysyttävää tai haluaisit kirjoittaa Vapaa palsta -blogiimme, voit olla yhteydessä Tampereen seudun asiakaskoordinaattoriin: Saija Savolainen saija.savolainen@naistenkartano.com.