Kokemuksia Naistenkartanon toiminnasta vuosina 1996–2019
Helena Palojärvi, Syyskuu 2024
Johdanto
Työskentelin toiminnanjohtajana Naistenkartanolla (ent. Naiset Yhdessä Irti Päihteistä ry NYP, ent. Naisten Raittiuskeskus NRK) yli 20 vuotta vuosina 1996-2019. Sain näköalan suomalaisten naisten arkipäivän haasteisiin ja naisten kärsimiin alkoholi- ja muihin riippuvuuksiin. Yleishyödyllisen yhdistyksen toimintaa rahoitti pääosin Raha-automaattiyhdistys =RAY (2017 nimellä STEA). Taustaltani olin koulutettu sosiaalityöntekijä, YTM, ja työskennellyt pitkään päihdetyössä asiakas- ja ryhmätyöntekijänä. Minulla oli terapiakoulutusta ja kokemusta esimiestyöstä päihdehuollossa kunnassa sekä koulutussuunnittelusta että koulutuksesta. Keskeiseksi tehtäväkseni Naistenkartanossa muodostui toiminnan sisällön kehittäminen. Aloittaessani meitä oli puolitoista henkilöä työssä. Hallituksessa ja yhdistyksessä eri naisjärjestöjen edustajat sekä vapaaehtoiset tukivat työtäni monin tavoin. Valmistelemani toimintasuunnitelmat hyväksyttiin pääsääntöisesti. Toimintastrategiat teimme yhdessä hallituksen kanssa huomioiden rahoittajan ohjeet ja painopisteet.
Tässä artikkelissa tarkastelen Naistenkartanon toimintastrategioiden muutoksia eri aikoina perustuen tekemääni päättötyöhön järjestöasiantuntemuksen erikoistumisohjelmassa (Palojärvi 2003) sekä työskentelyaikanani tehtyihin selvityksiin ja tutkimuksiin sekä yhdistyksessä tehtyihin seuranta-aineistoihin.
Naistenkartanon juurilla
Naisten Raittiuskeskus (NRK) syntyi 1921 osana suomalaista raittiusliikettä tukemaan kieltolain toteuttamista. Kieltämällä alkoholi miehiltä NRK katsoi perheiden olojen parantuvan (mm. Naisten Raittiusviesti 4/1961). Naisethan eivät tuolloin juuri juoneet.
Kieltolain päättymisen jälkeen 1931 yhdistys jatkoi aloittamaansa valistustyötään naisten parissa perheiden raitistamiseksi. Naiset katsottiin perheittensä vastuunkantajiksi, jotka vaalivat kotien puhtautta ja vartioivat raittiutta. 1930-luvulla aloitettiin myös naisten kouluttaminen. Rahoitusta saatiin sihteerin palkkioihin silloiselta sosiaalihallitukselta. (Karhapää 1999, 20). NRK oli alkoholipoliittinen toimija, joka antoi lausuntoja ja esitelmöi raittiudesta, mutta nainen nähtiin perinteisessä roolissaan äitinä ja kodin hoitajana sekä valistuksen kohteena (Palojärvi 2003).
Yhdistyksen entinen puheenjohtaja Martta Ruoppila (1998, 2002) muisteli toimintaa seuraavasti. Hän ja aktiivijäsenet kiertelivät helsinkiläisissä ravintoloissa vaatien tarjottavaksi alkoholittomia juomia uhkaillen ottavansa yhteyttä STM:n alkoholitarkastusosastolle, mikäli niitä ei saa. Uhkaukset usein tehosivat, ja samalla naiset pääsivät sisään. Edes toisen maailmansodan jälkeen naiset eivät vielä olleet saaneet hakeutua ravintolaan yksin tai keskenään. 1950-luvulla alettiin myös ottaa yhteyksiä alkoholistien läheisiin. Toimintaa kuitenkin rajoitti jatkuva varojen puute. Niitä hankittiin lahjoituksin ja käsityömyyjäisissä.
Keskiolutlainsäädännön valmistelu 1960-luvulla sai NRK:n aktivoitumaan. Naisten Raittiusviestissä (mm. 2/1969) kirjoitettiin artikkeleita lain vastustamiseksi. Oltiin erityisen huolissaan naisista: jos nainen alkaa juoda, kuka hoitaa tuolloin perheen? Huoleen oli syytä, sillä naisten alkoholinkäyttö lisääntyi vuosien 1968 ja 1976 välillä huomattavasti, ollen tosin edelleen noin viidennes siitä, mitä miehet joivat. Jussi Simpuran (1985) mukaan juomatapojen erot olivat kuitenkin edelleen selvät; naiset joivat salaa verhojen takana ja miehet avoimesti. Vuoden 1968 keskiolutlain myötä myös naisten pääsy ravintoloihin vapautui. Haitallisesti alkoholia käyttävät naiset joivat usein myös yksin, salaa ja itsekseen.
1980-luvulla aloittanut yhdistyksen toiminnanjohtaja Nina Wrede nosti esiin työssäkäyvät alkoholiongelmista kärsivät naiset. Hänen mukaansa myös he tarvitsisivat hoitoa. Ehdotus päihdeongelmista kärsiville naisille tarkoitetun Leppävirran Naistenkartanon käynnistämisestä sai kannatusta, ja Betty Ford -ideologiaan perustuva hoitoyksikkö käynnistyi vuonna 1988. Toiminta kuitenkin päättyi vain muutaman vuoden jälkeen, kun maksusitoumuksia ei enää saatu. (Naistenkartanon kuntoutusklinikan potilaskartoitus 1998–1991).
Suomalainen NOVAT- ohjelma muotoutuu
Vuonna 1987 muutos NRK:sta NYP ry:ksi merkitsi muutosta yhdistyksen toimintastrategiassa ja säännöissä. Huomiota alettiin kiinnittää juomisen syihin seurausten sijaan ja raittiustavoitteen sijaan tavoitteeksi hyväksyttiin alkoholihaittojen vähentäminen (Palojärvi 2003).
NYP:ssä hyväksyttiin käsitys päihdeongelmien kehittymisestä ja ilmenemisestä naisilla eri tavalla kuin miehillä. Amerikkalainen sosiologian tohtori Jean Kirkpatrick oli kehittänyt naisille 1970-luvulla oman päihdeohjelman kritiikkinä näiden huomiotta jättämiselle osallistuttuaan miehisiin AA-ryhmiin ja hoitopaikkoihin hoitaessaan päihdeongelmaansa. Hän yhdisti oman kokemuksensa ja kasvunsa alkoholiongelmaisesta naisesta teoriatietoihin naisten päihderiippuvuudesta sekä erilaisista auttamistavoista. Ohjelmaa edistämään Kirkpatrick perusti Women for Sobriety -yhdistyksen. (Jean Kirkpatrickin haastattelu 14.6.1998).
Nina Wreden ja NYP ry:n hallituksen toimesta yhdistys oli seurannut Kirkpatrickin työtä tutustuen toimintaan myös paikan päällä. Ohjelma käynnistettiin Suomessa 1990-luvun puolessa välissä avokuntoutusohjelmana naisille nimellä Naisen Omat Vaatteet = NOVAT. Käynnistäminen tehtiin näkyvästi. Tiedotukseen saatiin mukaan myös sosiaalihallitus ja alan vaikuttajia. Alkoholiongelmista kärsiviä naisia saatiin ohjelmaan mukaan, mutta ohjelman amerikkalaisuus herätti pian kritiikkiä osallistujien parissa.
Aloittaessani työni NYP:ssä 1996 sain tehtäväkseni muokata amerikkalaisen ohjelman suomalaiselle naiselle soveltuvaksi ehkäisevän päihdetyön ohjelmaksi. Perehdyin asiaan opintomatkoilla USA:han Betty Ford -klinikalle sekä tapaamalla Jean Kirkpatrickin ja tutustumalla hänen yhdistyksensä toimintaan. Vierailullani Kirkpatrickin luona sain neuvotelluksi copyright-oikeudet muokata materiaalia suomalaisten ryhmien käyttöön sekä oikeudet käännättää Kirkpatrickin Täyskäännös-kirja suomeksi. Kirja on vaikuttava kuvaus naisen kärsimästä alkoholismista ja siitä irtautumisesta sekä kasvusta naisena. Varat kirjan kääntämiseen ja julkaisuun anoin Zonta ry:ltä Keltaisen ruusun määrärahasta. Matkoiltani sain myös runsaasti kirjallisuusvinkkejä. Palattuani osallistuin myös itse puolitoistavuotiseen NOVAT-ryhmään kehittämistyötäni varten.
Kasvokkaisessa NOVAT-toiminnassa tavoitteenani oli aikaansaada mahdollisimman matala kynnys naisten osallistumisen helpottamiseksi. Suomessa edellytettiin yleensä lähete ja maksusitoumus hoitoon pääsemiseksi. Suunnittelemieni kynnyksettömien koulutusten ja yleisötilaisuuksien avulla saatiin runsaasti naisia mukaan ja jäämään pitämiini NOVAT-infoihin sekä aloittamaan NOVAT-ohjelma. Henkilöstön vähäisyyden vuoksi kysyntään ei voitu kuitenkaan vastata riittävästi. Siksi aloin kehittää seurantaa. Määrällisen seurannan lisäksi tehtiin asiakaspalautekyselyjä. Lisäksi anoin varoja tutkimusten teettämiseksi, jotta voitaisiin osoittaa toiminnan vaikutukset. Samalla kehittelin ryhmille erilaisia tukimuotoja. Toimintastrategian painottuessa varhaisvaiheen ehkäisevään päihdetyöhön ehdotin yhdistykselle nimen muutosta NYP ry:stä Naistenkartano ry:ksi ensimmäisen vain naisille tarkoitetun päihdehuollon laitoksen Leppävirran Naistenkartanon kunniaksi. Uusi nimi hyväksyttiin 2002.
Noin 20 vuoden aikana NOVAT-ohjelma kehittyi ohjelmaksi naisille, jotka halusivat tehdä muutoksia elämässään erilaisten varhaisvaiheen päihde- ja muiden riippuvuuksien suhteen (mm. ns. tissuttelu, lääkkeet, liiallinen kiltteys, suorittaminen, masennus, läheisriippuvuus). Ohjelman ryhmäsisällön kehittämisessä apunani oli työnohjaajani ryhmäpsykoterapeutti Toini Hirvonen. Vertaistuesta keskustelin Naistenkartanon hallituksen jäsenen, Hopealanka ry:tä edustavan YTT Irja Mikkosen kanssa, joka oli väitellyt sairastuneiden vertaistuesta 2009 ja oli mukanani eurooppalaisessa oma-apuverkostossa. Kansainvälinen työ suuntautui myös toisiin pohjoismaihin ja kansainvälisiin alkoholipoliittisiin järjestöihin (NordAN, ICAA). Ruotsalaisen KSANin (Kvinnoorganisationernas samarbetsråd i alkohol och narkotikafrågor) kanssa käynnistyi pitkäaikainen yhteistyö. KSANin pääsihteerin Leena Harakén tuella sain tuoduksi Suomeen tyttöjä kohtaaville tahoille Ruotsissa toteutetun Bella-ohjelman nuoria naisia varten. Se herätti kovasti kiinnostusta. Haraké organisoi myös pohjoismaisen verkoston naisten päihteiden käyttöä koskevien erityispiirteiden esiin nostamiseksi pohjoismaissa ja jopa EU-tasolla. KSAN myönsi minulle pohjoismaisen Fjärilspris-palkinnon tyttöjen ja naisten hyväksi tehdystä työstä 2016.
Opintomatkallani USA:han tutustuin myös mielenterveysongelmista kärsivien potilasjärjestön toimintaan New Jerseyssä Sant Clairen sairaalan yhteydessä. Omaa kokemusta ongelmista omaavan entisen potilaan Ed Madaran toimesta oli käynnistetty verkossa ryhmätoimintaa potilaiden välillä. Keskustelimme oma-apuryhmien toiminnan periaatteista verkossa ja suhteesta ammattityöhön. Saatuja ideoita pääsin toteuttamaan, kun tuolloin yhdistyksen tilintarkastajana toiminut ekonomi Outi Syvänperä kannusti verkkotoiminnan kehittämiseen. Hän oli tottunut työssään aikuiskouluttajana käyttämään verkkoalustaa ja auttoi Naistenkartanon teknisen pohjan ja verkossa tapahtuvan koulutuksen kehittämisessä.
Tähän toimintaan myönnettiin RAY:ltä varoja vuosille 2004–2005 ja 2007–2009 verkkosivujen ja keskustelupalstan aikaansaamiseksi sekä asiakaslähtöisen auttamismallin kehittämiseen. 14 viikon NOVAT-ohjelma syntyi. RAY myönsi verkkotoiminnan seuraavaan laajennukseen vuosille 2018-2020 projektivarat. Laajennus oli keskeinen osa Naistenkartanon toimintakehystä vuosille 2016-2020.
Selvityksiä ja tutkimuksia NOVAT-ryhmätoiminnasta 1997–2018
RAY:n ja STM:n varoin teettämieni tutkimusten, selvitysten ja kehittämistyön avulla NOVAT-toiminnan tulokset ja vaikutukset paranivat ja uusia ideoita saattoi ottaa käyttöön. Tutkija Tuula Salmela (2000) teki asiakaspalautearvioinnin NOVAT-oma-aputoiminnasta. Voittopuolisesti toiminta koettiin myönteiseksi. YTT Jaana Jaatinen (2005) laati arviointitutkimus NOVAT-ryhmätoiminnasta ja sen vaikuttavuudesta NOVAT-naisten näkökulmasta sekä NOVAT-menetelmästä. Lisäksi hän selvitti, keitä NOVAT-naiset ovat sekä toiminnan suhdetta muihin päihde- ja mielenterveyspalveluihin. Jaatinen laati myös kyselylomakkeet alkuvaiheen ja prosessin puolentoista vuoden päästä lopettaneille naisille. Tuloksia esiteltiin myös eduskunnan elämäntaparyhmälle. Kehitin tutkimusten pohjalta uusia tukimuotoja ryhmille. Ryhmien osallisuusaste nousi ja kiinnostus kasvoi.
Hyvien tulosten vuoksi aloin pohtia vertaistuen osuutta toiminnassa. Tunsin eurooppalaista oma-apuryhmätoimintaa Hopealanka ry:n kautta. Toiminnassa vertaistuki oli keskeistä. Lisensiaattityössäni (Palojärvi 2009) tutkin NOVAT-ryhmien vertaistuen merkitystä naisten voimaantumiselle. Tulokset osoittivat, että vertaistuen syntyminen ryhmään liittyi naisten kokemuksiin osallisuuden kokemusten sekä yksilöllisen tilan ja hyväksynnän saamisesta. Ammatillinen tuki ryhmälle ja ohjelman naiserityiset aiheet käynnistivät vertaistuen ohella voimaantumisprosessin (Palojärvi 2012). Ryhmä muuttui asteittain terapeuttiseksi yhteisöksi. YTT Minna Kivipellon kanssa selvitimme 2017, millaiset tekijät NOVAT-ohjelmassa auttavat tukemaan naisia ja millaiset tekijät hankaloittavat tavoitteiden saavuttamista. Laajemmin kysyimme, miten NOVAT-ohjelma valtaistaa ja miten ehkäisee päihde- ym. riippuvuuksien pahenemista. Kävimme läpi aiemmat empiiriset Salmelan (2000), Jaatisen (2005), Tuomalan (2006) ja minun tutkimukseni (2009) sekä NOVAT seurantaraportit palauteyhteenvetoineen. Tutkimus osoitti valtaistumisen edellyttävän muutoksia toiminnan ajatuksen ja tunteiden tasolla, mitä toiminnassa tapahtuu. (Kivipelto & Palojärvi 2018, Dalrymple & Burke 2006,119)
Kuviossa esitetään NOVA-ohjelmassa olevat valtaistumisen elementit.
Lopuksi
Rahoittajan tunnustus riippuvuuksien ehkäisemiseksi tehdystä ehkäisevästä päihdetyöstä tuli 2019 STEA:n 2018 teettämien tulos- ja vaikutusselvitysten jälkeen, kun Naistenkartano jälleen sai rahoitukset kolmen vuoden optiolla rahoitukselle sekä jatkon verkkotoiminnan laajentamiseen, mikä oli osa Naistenkartanon strategiaa ja toimintakehystä vuosille 2016–2020.
Lähteet
Painetut lähteet
Dalrymple, J. & Burke,B. (2006) Anti-oppressive Practice: Social care and the Law Maidenhead; Open University Press.
Karhapää, Salla (1999) “Ennemmin kaikki Pohjanmaan kymmenen virtaa virtaavat väärään suuntaan kuin kieltolaki kumotaan”. Tutkimus Naisten Raittiuskeskuksen toimintatavoista vuosina 1921–1933. Pro Gadu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Talous ja sosiaalihistorian laitos
Kivipelto -Palojärvi NOVAT-ryhmät naisten valtaistumisen tukena, artikkeli. Julkaistu teoksessa Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia, Diak Työelämä 13 Harri Kostilainen & Ari Nieminen, Juvenes Print Oy 2018
Naisten Raittiusviestit 1950–1980 luku, useita hajanumeroita, Raittiuden Ystävien kirjastokokoelmat.
Palojärvi, Helena (2018) NOVAT-ryhmät naisten valtaistumisen tukena. Teoksessa Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia, Diak Työelämä 13 H. Kostilainen & A. Nieminen; Juvenes Print Oy.
Palojärvi, Helena (2009) Vertaistuki voimaantumisen välineenä sosiaalityössä. Miten NOVAT-ryhmä auttaa ja tukee, kun naisella on paha olo? Sosiaalityön ammatillinen lisensiaatintutkimus, yhteisösosiaalityön erikoisala. Helsingin yliopisto, yhteiskuntapolitiikan laitos.
Palojärvi Helena, (2012) Pohdintaa naisen avuntarpeesta ja tuen saamisesta suomalaisessa päihdetyössä. Teoksessa M. Strömberg-Jakka, & T. Karttunen (toim.sosiaalityön haasteet. Tukea ammattilaisten arkeen (s.103–124). Jyväskylä: PS-kustannus.
Simpura, Jussi (toim. Suomalaisten juomatavat. Haastattelututkimusten tuloksia vuosilta 1968, 1976, 1984. Alkoholitutkimussäätiön julkaisuja N:o 34. Helsinki 1985.
Tuomala, Kaisa (2006) ”Olen saanut löytää naisen, joka itseltänikin on ollut hukassa”. Naisten vertaisryhmä identiteetin rakentumisen ja voimavaraistumisen välineenä. Pro gradu -tutkielma.
Tampereen yliopisto Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos.
Painamattomat lähteet
Jaatinen, Jaana (2005) Arviointitutkimus NOVAT-toiminnan vaikuttavuudesta asiakasnäkökulmasta tarkasteltuna. Helsinki. Naistenkartano ry.
Naistenkartanon kuntoutusklinikan potilaskartoitus 12.12.1988 -30.4.1991, Naiset Yhdessä Irti Päihteistä ry
Palojärvi, Helena (2003) Raittiuden ihanteesta elämänhallintaan. Päättötyö. Järjestöasiantuntijan pd-koulutus. TYT. Tampereen yliopisto.
Salmela, Tuula (2000) NOVAT-toiminta Suomessa. Nyp ry:n NPVAT-oma-aputoiminnan arviointi. Helsinki: Naiset Yhdessä Irti Päihteistä ry.
Haastattelut
Kirkpatrick, Jean (1998) WFS-yhdistyksen toiminnanjohtaja, Haastattelu 14.6.1998
Ruoppila, Martta (1998) Naisten Raittiuskeskuksen entinen puheenjohtaja, haastattelu 8.6.1998
Ruoppila, Martta (2002) Naisten Raittiuskeskuksen entinen puheenjohtaja, haastattelu 5.11.2002