Olemme kaikki samalla lähtöviivalla. Ennen kisan alkua esitämme muutaman väittämän. Mikäli väittämä pätee sinuun, ota askel taaksepäin. Väittämät kuuluvat näin: Kuvailemaasi kipua on vähätelty terveydenhuollossa. Olet joutunut joskus miettimään, että ovatko vaatteesi kenties liian paljastavia. Saat työstäsi pienempää palkkaa kuin miespuolinen kollegasi. Olet pelännyt myöhään illalla yksin liikkuessasi. Sinulle on sanottu, että pärjäile vaan uupumuksesi kanssa. Sinua on huoriteltu. Joku vieras ihminen on tarttunut sinua takapuolesta kiinni. Olet kuullut jonkun sanovan että tuollainen käytös ei ole soveliasta naiselle. Sinulle on huomautettu painostasi. Sinulta on kysytty, milloin aiot hankkia lapsia. Olet pelännyt omassa kodissasi.
Kuinka monta askelta otit taaksepäin?
Edellämainittu kuvaus on eräästä toiminnallisesta harjoitteesta, joka kuvaa sitä, miten kuvittelemme usein olevamme yhdenvertaisessa asemassa, mutta todellisuudessa emme ole. Harjoitteen kautta voi saada hyvän käsityksen siitä, miltä tuntuu olla toisen ihmisen asemassa. Tässä tapauksessa väitteet liittyivät naisena olemiseen.
Meiltä kysytään usein, että miksi toimintamme – lähinnä yleisöluennot sekä vertaisryhmätoimintamme – on suunnattu vain naisille. Tärkein kohderyhmämme ovat naiset itse, eivät esimerkiksi naisten parissa työskentelevät ammattilaiset. Organisaatiomme historiassa naiserityisyys on ollut olemassa koko sen lähes satavuotisen historian ajan. Nykypäivänä avaamme naiserityisyyttä seuraavilla tavoilla:
1. Toiminnan keskiössä on nainen ja hänen näkökulmansa.
2. Tiedostamme, millainen naisen asema on tai on ollut yhteiskunnassa, esimerkiksi oletettu rooli mahdollisessa parisuhteessa tai perheessä.
3. Olettamukset ja yhteiskunnan odotukset mm. oman sukupuolen ilmentämisestä sekä valinnoista elämässä (esim. odotukset käytöksessä, ulkonäössä jne.).
4. Työn ja perheen yhteensovittamisen haasteet erityisesti ulkopuolelta tulevien odotusten vuoksi.
5. Naisten päihde-ja mielenterveysongelmiin – kuten moneen muuhunkin asiaan) suhtaudutaan tutkitusti miesten näkökulman kautta.
6. Toimimme sukupuolisensitiivisesti ja intersektionaalisesti: Seta ry määrittelee sukupuolisensitiivisyyden ajattelutapana, jossa huomioidaan sukupuolinormit ja niiden vaikutukset sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Intersektionaalisuuden määrittelee mm. TKL:n tasa-arvotiedon keskus näin: Intersektionaalisuudella tarkoitetaan tarkastelutapaa, jossa monien tekijöiden katsotaan vaikuttavan samanaikaisesti yksilön identiteettiin ja asemoitumiseen yhteiskunnallisissa valtasuhteissa. Intersektionaalisen ajattelutavan mukaan vain yhtä tekijää, kuten esimerkiksi sukupuolta, yhteiskuntaluokkaa, ikää, etnistä taustaa, toimintakykyä tai seksuaalista suuntautumista ei voida analysoida erillään muista. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen edellyttää, että eri tekijöiden vaikutusta tarkastellaan myös suhteessa toisiinsa. Intersektionaalisuus voidaan suomentaa risteävinä eroina tai risteävänä eriarvoisuutena.
7. Erilaisten traumataustojen vuoksi naiset tarvitsevat oman turvallisen tilan, jossa työstää omaa elämäänsä. Usein traumataustat saattavat kummuta lapsuudenkodista (esim. vanhempi-lapsisuhteesta) tai parisuhteesta tai muualta yhteiskunnasta.
Toimintamme tarkoituksena ei ole poissulkea ketään mutta saamamme asiakaspalautteen mukaan vain naisille suunnatulle toiminnalle on paikkansa. Monet kokevat sen tärkeäksi. Samalla voimme todeta, että on hienoa, että on olemassa myös esimerkiksi vain miehille suunnattua toimintaa (esimerkiksi Miessakit). Välillä järjestämme myös kaikille sukupuolille suunnattua toimintaa, esimerkiksi yleisöluentoja. Tiedotamme niistä aina erikseen.
Tavoitetila olisi tietenkin se, ettei sukupuolia tarvitsisi huomioida erikseen. Niin kauan, kun joku joutuu ottamaan askelen taaksepäin sen vuoksi, että on naiseksi itsensä määrittelevä henkilö, on naiserityiselle työlle paikkansa.
Annina