Julkaistu 24.6.2021
Naistenkartanon väki laskeutuu yksi kerrallaan kesäloman viettoon ja yritämme jokainen vuorollamme putsata pöytää, siivota sähköpostia ja solmia langanpäitä yhteen. Yritämme siis saada maailman valmiiksi ennen loman alkua. Onnistuuko?
Ei tietenkään. Silti lomaa edeltävät päivät ovat hyviä hetkiä tehdä henkistä ja konkreettista inventaariota työstämme. Mitä saimme aikaan alkuvuonna ja mitä jäi vielä tekemättä? Mistä on syytä olla erityisen iloinen tai ylpeä? Mistä vanhasta ja toimimattomasta voimme luopua? Entä mikä asia ei vielä asettunut uomiinsa, hiertää ja on jätettävä kesken?
Kevätkausi oli meille kuten varmasti monelle muullekin varsin turbulenttia aikaa. Ensin rokoteuutiset saivat mielen toiveikkaaksi. Sitten tulivat virusmuunnokset ja piti taas tsempata kovasti tiukentuvien rajoitusten vuoksi. Viimeisinä viikkoina paluu ”normaaliin” on taas alkanut tuntua mahdolliselta ja toimistollamme on ollut pitkästä aikaa elämää, kun uusi Supernovat-tiimimme on asettunut taloksi.
Suurimpana ilona keväästä onkin jäänyt mieleen se, että uuden projektimme turvin voimme jatkossa auttaa yhä useampaa naista. Naiseuteen liittyy monenlaisia, usein ristiriitaisiakin odotuksia ja paineita. Mitä ihmettä se naiseus edes on ja miten siitä olisi viisasta puhua? Siihen keräämme juuri vastauksia toiminnassamme mukana olevilta naisilta ja palaamme asiaan syksyllä.
“Elämä ymmärretään taaksepäin, mutta se pitää elää eteenpäin. Tavallisin kärsimyksen muoto on olla tietämätön siitä, kuka olet”, totesi jo Kierkegaard aikanaan. Olen todella ylpeä siitä, että voimme Naistenkartanolla tarjota naisille turvallisen tilan ja tavan tutkia omaa tapaansa olla tässä maailmassa. NOVAT-vertaistukiryhmistämme on alkuvuoden ahkerien kokeilujen seurauksena jo kuusi eri variaatiota – jokaiselle jotakin.
Ennen lomaa aion tehdä to do –listan roikkumaan jäävistä asioista, unohtaa listan neljäksi viikoksi ja nauttia läheisistä, aamu-uinnista, päiväunista ja aikatauluttomasta arjesta. Toivon myös sinulle kesää, jolloin mieli saa lepoa ja keho virkistystä. Joskus on mukavaa vain olla hiljaa.
Emme kuitenkaan jää hiljaisiksi pitkäksi aikaa. Syksyllä jatkamme työtämme, jotta meistä jokaisella olisi voimaa, iloa ja tilaa elää ainutlaatuisena. Ja voihan olla, että se keskeneräinen ja hiertävä asia ratkeaa kuin itsestään pienen tauon jälkeen.
Toiveikkain kesäterveisin, Anna
PS. Kuvassa on Naistenkartanon henkilöstö kesäisellä lounaspiknikillä. Muistakaa tekin tauottaa!