Liiallisen kiltteyden määrittelyä
Teologi ja kirjailija Anna-Liisa Valtavaaran mukaan liiallinen kiltteys on usein lähellä huonoa itsetuntoa ja häpeän tunteita, jolloin kiltteys on usein kaunis kuori niiden päällä. Liialliselle kiltteydelle on ominaista sekä tahtoon, tunteisiin että mielipiteiden ilmaisuun liittyvät seikat: Ominaista on oman tahdon kadottaminen, jolloin tahto on toisten taskussa. Liian kiltti kokee, ettei saisi tuntea vihaa, kiukkua, surua yms. tunteita, vaan tulisi olla mahdollisimman hajuton ja mauton. Kiltillä on ongelmia myös mielipiteiden ilmaisun kanssa, koska taustalla on pelko mokaamisesta tai siitä, että kukaan ei kuuntele.
Valtavaara näkee liian kiltin ulko-ohjautuvaksi ihmiseksi, kun taas oikealla tavalla kiltti on itseohjautuva. Liian kiltillä on ”antennit” pystyssä, jolloin hän on aina miettimässä, mitä muut haluavat, tuntevat tai tykkäävätkö muut hänestä. Kiltteyden kipuja ovat taas esimerkiksi seuraavanlaiset asiat: riittämättömyys, suorittaminen, miellyttäminen, alistuminen, peitetyt tunteet, yksinäisyys, EI:n sanomisen vaikeus, väsyminen ja toisille eläminen.
Kiltteyteen liittyvät pelot
Valtavaaran mukaan liian kiltin sisimmässä on paljon erilaisia pelkoja:
- hylkäämisen/hylätyksi tulemisen pelko
- rangaistuksen pelko
- yksin jäämisen pelko
- epäonnistumisen pelko
- epätäydellisyyden pelko
- huonommuuden pelko
- virheiden pelko
- omien tunteiden näyttämisen pelko
- toisten loukkaantumisen pelko
- erimielisyyksien ja näkyväksi tulemisen pelko
Mitä on liiallisen kiltteyden taustalla?
Liiallisen kiltteyden taustalla voi olla esimerkiksi seuraavia asioita:
- kiltteyskasvatus
- kiireiset vanhemmat
- riitainen koti
- kielteinen tai ristiriitainen palaute
- mykkä, sokea ja kylmä ilmapiiri
- vääristynyt uskonnollinen kasvatus
- pelotteet esim. hylkäämisellä.
Miten olla kiltti itselleen?
Valtavaaran mukaan aluksi on hyvä tunnistaa ja myöntää muutostarpeensa ja sanoa itselleen ”Tahdon, uskallan ja päätän muuttua.” Ei kuitenkaan tarvitse pyrkiä tietoisesti rikkomaan rajoja tai kapinoimaan päästäkseen liiallisesta kiltteydestä eroon, vaan sitä voi harjoitella pienin askelin. Itsensä kuuntelua ja sisäistä rehellisyyttä voi opetella sekä ilmaisemaan muille, mitä tahtoo ja tuntee. Tunteisiinsa voi tutustua ja totutella. On hyvä oppia sanomaan tarvittaessa ”EI”. Omia rajojaan kannattaa rakentaa ja suojella. Itselleen on annettava lupa tarvita toisten apua ja tukea. On uskallettava myös epäonnistua. Itsensä arvostaminen ja ilahduttaminen ovat tärkeitä asioita. Itselleen voi olla armollinen ja antaa anteeksi niin itselleen kuin kiltistäjilleen. Tärkeää on uskaltautua olemaan oma aito minänsä.
Lähde: Anna-Liisa Valtavaaran luento ”Kiltti vai liian kiltti” 3.3.2009 Naistenkartanon luentosarjassa sekä Valtavaaran teokset “Kiltteydestä kipeät” ja “Oikein kiltit”.