Julkaistu 14.5.2020
Sukupuolen ja politiikan tutkijana olen seurannut koronapandemiaa kotitoimistoltani huolestunein silmin. Seuraan aktiivisesti kansainvälisiä medioita ja sieltä välittyvä kuva on tasa-arvokysymysten näkökulmasta polttava.
Kuten niin monet yhteiskunnalliset, poliittiset ja taloudelliset kriisit koronapandemia on pahentanut yhteiskuntien eriarvoisuutta. Niin Yhdysvalloissa, Britanniassa kuin Pohjoismaissa köyhemmissä oloissa, pienemmissä asunnoissa, elävät rodullistetut vähemmistöt ja maahanmuuttajat ovat sairastuneet ja kuolleet suhteessa enemmän kuin muut. Taustalla vaikuttaa paitsi toimeentulo myös institutionaalinen rasismi, joka vaikeuttaa hoitoon pääsyä. Sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta ensimmäisinä arvioina on esitetty, että miehet sairastuvat viruksen aiheuttamaan tautiin vakavammin ja heidän kuolleisuutensa on suurempi. Syitä ei vielä varmuudella tiedetä.
Useat naiset – sairaanhoitajina, siivoajina, lääkäreinä, varhaiskasvatuksen henkilöstönä, opettajina, kaupanalan työntekijöinä – ovat olleet enemmistö niistä, jotka joutuvat päivittäin lähtemään kodeistaan ja ylläpitämään yhteiskunnan välttämätöntä toimintaa oman terveytensä kustannuksella. Monet niistä naisista, jotka tekevät etätöitä, joutuvat puolestaan kantamaan suuremman vastuun lasten hoivasta ja etäkoulusta. Ulkonaliikkumiskiellot ja karanteenit ovat lisänneet naisiin kohdistuvaa väkivaltaa perheissä ja vaikeuttaneet avun saamista. Puolassa hallitus on koronan varjolla pyrkinyt jälleen kaventamaan naisten oikeutta aborttiin, ja Unkari on ajamassa läpi transihmisten oikeuksia radikaalisti heikentävää lainsäädäntöä.
Tasa-arvoon liittyvien kysymysten ymmärtäminen onkin koronan leviämisen pysäyttämisen ja sen vaikutusten torjumisen ytimessä. Sukupuoli on edelleen keskeinen yhteiskuntaa jäsentävä rakenne. Samoin kamppailu tasa-arvosta on koronakriisin ytimessä, kuten Puolan ja Unkarin esimerkit kertovat.
Koronapandemian hoidolla on joissain maissa ja kansainvälisessä mediassa hieman yllättäen ollut naisen kasvot. Donald Trumpin, Boris Johnsonin, Xi Jinpingin ja Emmanuel Macronin rinnalle kansainvälinen media on yllättäen nostanut artikkeleita ja kasvokuvia naisten johtamista maista, joissa taudin leviämistä on onnistuttu hidastamaan kaikkein tehokkaimmin. Angela Merkelin, Jacinda Ardernin, Tsai Ing-wenin, Mette Frederiksenin, Erna Solbergin and Sanna Marinin kasvot ovat kuvittaneet lukuisia lehtijuttuja, joissa on pohdittu, ovatko juuri naisjohtajat tehokkaimpia koronapandemian aiheuttaman kriisin selättämisessä.
Sukupuolen ja politiikan tutkijaa tämä sekä ilahduttaa että vaivaannuttaa– kuten ”naisista” puhuminen niin usein. Koskaan ei voi iloita liikaa, jos naisten pätevyys tunnustetaan ja sitä arvostetaan, varsinkaan politiikassa ja taloudessa. Yhteistä nimittäjää etsivät kansainvälisen politiikan tutkijat ovat korostaneet paitsi näiden johtajien erinomaisia selkeitä ja empaattisia viestintätaitoja, myös ”hoivan etiikkaa” ja peräänkuuluttaneet sen merkityksen ja arvostuksen ymmärtämistä kovemmille arvoille rakentuvassa maailmanpolitiikassa.
Samalla puhe ”naisista” ja ”naisjohtajista” tänä yhtenäisenä joukkona ja kategoriana häivyttää heidän välisensä poliittiset erot. Paitsi johtajan sukupuoli tärkeää on kuitenkin myös tehdyn politiikan sisältö ja tasa-arvon paikka siinä politiikassa.
Sukupuolten tasa-arvon kannalta tulevat kuukaudet tulevat olemaan tärkeitä. Toivon, että sukupuolten tasa-arvo muistetaan, kun rahaa jaetaan yrityksille, hoitajien palkoista neuvotellaan, ja leikkauslistoja laaditaan. Viime talouskriisissä tasa-arvo sysättiin syrjään, vaikka se ja sen varjolla tehdyt toimet heikensivät sukupuolten tasa-arvoa läpi Euroopan.
Samoin on tärkeä huomata, miten muiden tärkeiden tasa-arvoa edistävien yhteyskunnallisten uudistusten käy. Niiden, jotka helpottaisivat, naisten työmarkkina-asemaa, mutta jotka usein maksavat, kuten vanhempainvapaauudistus hoivat jakautumiseksi tasaisemmin vanhempien välillä, palkkaerojen kurominen umpeen, tai naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn resursointi.
Naisjohtajien hehkuttamisen ohella koronapandemiaan on liittynyt lukuisia pieniä ilahduttavia uutisia, joiden äärellä liikuttua iltaisin: lukuisissa eri maissa on tehty seinämaalauksia, joista useat kunnioittavat nimenomaan sairaanhoitajien tekemää työtä. Espanjassa – jossa jo kolme naista on tapettu kodeissaan – on kehitetty järjestelmä, jossa nainen voi mennä apteekkiin, sanoa koodisanan ”Mascarilla-19 hengityssuoja” ja työntekijä soittaa hätänumeroon ja hankkii hänelle apua. Havaiji on puolestaan päättänyt perustaa pelastussuunnitelmansa feministisen talouden periaatteille – jolla pyritään luomaan tasa-arvon periaatteiden pohjalta toimivaa taloutta, mikä tehokkaasti vähentää yhteiskunnan eriarvoisuutta.
Kriittinen tasa-arvolukutaito on monella tapaa tarpeellinen. Se avaa koronapandemian aiheuttaman kriisin yhteiskunnallisia vaikutuksia. Sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi on vielä paljon tehtävää, Suomessakin. Pandemia on kuitenkin jälleen kerran osoittanut, kuinka tärkeä on ymmärtää erilaisten naisten rooleja yhteiskunnallisina toimijoina ja vaikuttajina ja arvostaa ja mahdollistaa tätä moninaista toimijuutta.
Johanna Kantola on sukupuolentutkimuksen professori Tampereen yliopistossa. Häneltä on juuri ilmestynyt toimitettu kirja Tasa-arvopolitiikan suunnanmuutokset: Talouskriisistä tasa-arvon kriiseihin (Gaudeamus, 2020, yhdessä Paula Koskinen Sandbergin ja Hanna Ylöstalon kanssa)
Vapaa-aikanaan hän rentoutuu saunomalla, lukemalla lähinnä naisten kirjoittamia kirjoja ja hiihtämällä aina kun mahdollista.
Lähteitä koronapandemian sukupuolittuneista vaikutuksista:
https://eige.europa.eu/news/coronavirus-puts-women-frontline
https://www.coe.int/en/web/genderequality/women-s-rights-and-covid-19
https://blogs.prio.org/2020/04/womens-leadership-could-enhance-global-recovery-from-covid-19/