Itkimme joka viikko yhdessä ja se oli ihanaa

Itkimme joka viikko yhdessä ja se oli ihanaa – NOVAT-vertaistukiryhmä helpotti oloa ja palautti ilon elämään

Blogikirjoitus | Julkaistu 16.5.2024

Jo pidempään oli mielessä hiertänyt levottomuus ja tunne siitä, että tarvitsen muutosta, vaikka en oikein itsekään tiennyt, mitä ja minkälaista. Kaipasin säännöllistä aikaa pysähtyä pohtimaan asiaa kaiken kiireen keskellä. Mietin, että ihmisen elämä ei taida tulla sillä tavoin koskaan valmiiksi, että kaikki asiat loksahtaisivat lopullisesti paikoilleen.

Vaikka asiani olivat monella tapaa hyvin, tarvitsin oman itsen äärelle pysähtymistä ja ajatusten uudelleenkalibroimista. Minua mietityttävät menetykset, oma vaihdevuosioireinen keho, teiniytyvien lasten kanssa pärjääminen, vaativuus itseä ja muita kohtaan, muutamia päänsärkyjä mainitakseni.

Päätin rohkaista mieleni ja osallistua Naistenkartanon NOVAT-vertaistukiryhmään, kun sellainen kätevästi ”työsuhde-etuna” oli saatavilla. Kokemus ylitti kaikki odotukseni, niin tärkeä, eheyttävä – ja tekee mieli sanoa joidenkin inhokkisanaa – voimaannuttava se oli.

On vaikea pukea sanoiksi, miksi yhteisistä tapaamisistamme muodostui niin tärkeitä. Jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen minulla oli tunne, että näitä naisia haluan kuunnella lisää. Liikutuin valtavasti muiden kertomuksista, kun ajattelin, miten urheasti me naiset pidämme päämme pystyssä ja arjen pyörimässä, vaikka mitä ikävää tapahtuisi. Kerroimme toisillemme vaikeista asioista: yksinäisyydestä, eristäytymisestä, masennuksesta, läheistemme aiheuttamasta kärsimyksestä, huonosta kohtelusta ja alkoholismista, jatkuvasta riittämättömyyden tunteista, huijarisyndroomasta, liiallisesta kiltteydestä, päättyneistä parisuhteista, lapsiin liittyvistä huolista ja voimattomuuden tunteista.

Yhteisinä viikkoina pääsimme tutustumaan rauhassa ja turvallisesti itseemme ja toisiimme. Itselleni ryhmäprosessi oli valtavan puhdistava. Joka kerta kun valutin ryhmässä kyyneleitä, tunsin, kuinka sisäinen taakkani kevenee. Itkin itsestäni ulos omia suremattomia suruja, muiden kokemia vääryyksiä ja universaalia maailmantuskaa. Tuntui, että kyyneleet puhdistivat ja herättivät myös näkemään iloa ja valoa ympärilläni. Nauroimme myös ja ihmettelimme, miten paljon yhtäläisyyksiä voi löytyä päällisin puolin aivan erilaisten maailmojen välillä. Monet tunnekokemukset olivat samoja, vaikka elämäntilanteet, iät, paikkakunnat ja urat vaihtelivat paljon. Olimme sinnitelleet, suorittaneet, nieleskelleet ja toivoneet muutosta parempaan.

Olen äärettömän onnekas, että sain kulkea ryhmäni kanssa pienen hetken verran, nähdä ja tulla nähdyksi aidosti. Kaikkine vikoineni, epävarmuuksineni, suruineni ja epätäydellisyyksineni. Kuinka ravitsevaa olikaan, kun sai olla oma itsensä ja saimme kannatella toisiamme. Ymmärsin, että en kaivannutkaan elämääni mitään suurta muutosta. Käänteentekevää omalle hyvinvoinnilleni olikin mahdollisuus saada ja antaa vertaistukea. Se riitti rauhoittamaan levottoman mieleni.

Kun ryhmä sitten päättyi, mieli oli haikea mutta kiitollinen. Haikea, koska ihania NOVAT-naisia tuli hurja ikävä. Ensimmäisinä viikkoina joka keskiviikko petyin, kun ryhmää ei enää ollutkaan. Onneksi ihminen sopeutuu ja ikävä on nyt pikkuhiljaa hellittänyt. Muistan kuitenkin aivan varmasti jokaisen ryhmässäni olleen naisen lopun elämääni. Niin pysyvän lämpimän jäljen he jättivät sydämeeni.

Ehkä polkumme vielä joskus kohtaavat.

PS. Jos olet kiinnostunut osallistumaan NOVAT-ryhmään, tietoa uusista ryhmistä löytyy verkkosivuiltamme!

❤️ Anna