fbpx

Vapaaksi liiallisesta kiltteydestä – ja ystäväksi terveen vihan kanssa

Vapaaksi liiallisesta kiltteydestä – ja ystäväksi terveen vihan kanssa

Vieraskynäblogi | Julkaistu 11.9.2024

Onko sinun vaikea sanoa ei? Suostutko silloinkin, kun oikeasti haluaisit kieltäytyä? Onko sinun vaikea tunnistaa omia tarpeitasi ja tunteitasi? Onko sinun vaikea pitää huolta omista tarpeistasi ja helpompaa olla muita varten? Tunnetko epämääräistä syyllisyyttä, jos huolehdit omista tarpeistasi tai kun sanot ei? Ovatko rajasi hukassa? Onko vihan tunne sinulle vieras tai jopa pelottava? Onko sinulla haasteita jaksamisesi kanssa tai tuntuuko elämäsi jumittavan paikoillaan?

Jos vastasit ainakin joihinkin näistä kysymyksistä kyllä, kärsit todennäköisesti liiallisesta kiltteydestä ja sen juurisyynä puutteellisesta yhteydestä mm. terveeseen vihaan eli aggressioon. Kyse on hyvin yleisestä ongelmasta, josta väitän suurimman osan ihmisistä kärsivän ainakin jossain määrin -tai kärsineen aiemmin elämässään, ennen kuin on toipunut siitä. Hyvä asia siis on, että liiallisesta kiltteydestä voi todellakin toipua. Ja siitä pitääkin toipua, jos haluaa voida hyvin ja elää omannäköistään, onnellista tai vähintään hyvää elämää.

Toipuminen alkaa aina ongelman tunnistamisesta ja sen myöntämisestä itselle.

Kyse on siis tiedostamisesta. On ymmärrettävä mitä liiallinen kiltteys tarkoittaa ja miten se vaikuttaa omassa elämässä. Ymmärtämisen tueksi tarvitsemme usein sanojen avaamista, sillä toipuminen alkaa yleensä mielen tasolla. Kun mieli on mukana, kehokin voi alkaa toipua ja vapautua menneisyyden rajoittavista uskomuksista. Kiltteys on Suomessa arvostettu sana. Se ei liity vain siihen, että lapsia kehotetaan olemaan kilttejä ennen joulua, vaan meillä on pitkään arvostettu kilttiä olemisen tapaa vauvasta vaariin, ympäri vuoden.

Aito kiltteys on sitä paitsi hyvä asia, todellakin. Se on ystävällisyyttä ja pyyteetöntä auttamista. Aito kiltteys on ennen kaikkea kiltteyttä sekä itseä että muita kohtaan. Siihen liittyy myös rehellisyys ja aito hyväntahtoisuus. Aidosti kiltti on laittanut ensin happinaamarin itselleen ja siksi hänellä on voimavaroja ja aitoa halua olla avuksi muillekin. Aidosti kiltti ei ole kiltti siksi, että hän toivoisi sen avulla tulevansa hyväksytyksi.

Liiallinen kiltteys onkin sitten toinen asia, ainakin jossain määrin. Toki liiallisessa kiltteydessäkin on usein mukana aitoa kiltteyttä, mutta usein liian vähän. Liiallista kiltteyttä voitaisiin kutsua myös näennäiseksi tai teennäiseksi eli epäaidoksi kiltteydeksi. Se ei siis ole täysin aitoa, vaikkakin pyrkimys aitouteen tavallaan onkin olemassa. Liiallisesti kiltti kärsii kroonisesta hylätyksi tulemisen pelosta ja yrittää siksi ns. kiltteyden naamion taakse piiloutumalla varmistaa sen, ettei tulisi hylätyksi. Käytännössä on yleensä kyse miellyttämisestä.

Liiallisen kiltteyden juuret

Liiallisesta kiltteydestä kärsivä ihminen ei ole oppinut lapsuudessaan tunnistamaan omia tarpeitaan ja tunteitaan riittävän hyvin. Lapsi ei tosin niitä voi yksin oppiakaan tunnistamaan, vaan siihen tarvitaan aina aikuisen tukea ja peilausta. Jos vanhempi ei ole itsekään kovin tunnetietoinen, ei hän voi niitä lapselle peilata. Tästä on kyse lapsuuden kehityksellisessä traumassa, josta moni suomalainen vähintään jossain määrin kärsii.

Liiallisesta kiltteydestä kärsivä ei siis ole tullut lapsuudessaan emotionaalisesti nähdyksi, minkä takia hän on oppinut osin piilottamaan omaa autenttisuuttaan. Oma tahto on itselle vieras tai jopa kielletty asia. Lapselle on välttämätöntä tulla vanhemmalleen hyväksytyksi, ja tästä elämän tosiasiasta saa alkunsa liiallinen kiltteys. Systeemisen näkökulman mukaan on kyse lojaaliudesta vanhempia tai muita suvun jäseniä kohtaan, missä on lopulta kyse samasta asiasta: lapsi on valmis hylkäämään autenttisen itsensä ja omat tarpeensa kuuluakseen perheeseen ja sukuun, eli tullakseen edes jossain määrin tunnetasolla hyväksytyksi.

Kun ymmärrämme liiallisen kiltteyden alkuperän lapsuuden kehityksellisen trauman sekä systeemisen näkökulman kautta, ymmärrämme samalla, että kyse ei ole vain hankaluudesta vihan tunteen kanssa. On totta, että liiallisesta kiltteydestä kärsivä ei ole riittävällä tasolla yhteydessä vihan tunteeseen eli aggressioenergiaan itsessään, mutta yhtä aikaa on totta myös se, että hän kärsii vääristyneestä syyllisyyden tunteesta yhdessä epäterveen häpeän kanssa. Kaiken tämän alla on lisäksi sisäistä turvattomuutta, mikä ilmenee yleensä elämään tai itseen luottamisen vaikeuksina.

On siis kyse perustunteiden tunnistamisen ja kohtaamisen ongelmasta, mikä juontaa juurensa yleensä monien sukupolvien taakse, ja on saanut kohtuuttomat mittasuhteet sotiemme seurauksena. Nykyään olemme onneksi valmiita katsomaan ylisukupolvisia traumoja totuudellisemmin, mikä onkin tärkeä osa toipumisprosessia. Ei ole sattumaa, että liiallisesta kiltteydestä kärsiviä on niin paljon. Kaikelle löytyy syynsä ja selityksensä. Kiltteys on ollut tärkeä selviytymiskeino kriisitilanteissa, mutta sen ei tulisi hallita tavallista elämää ja ihmisen inhimillistä tarvetta saada olla kokonainen.

Vapautuminen liiallisesta kiltteydestä on henkinen prosessi, jossa on nähtävä yksilöllisen prosessin lisäksi kokonaisuus.

On ymmärrettävä ihmisyyttä, ylisukupolvisuutta, taakkasiirtymiä ja muutamia kehityspsykologian perusjuttuja. On ymmärrettävä, että ihmisen on tarkoitus tulla nähdyksi tunnetasolla. Sen lisäksi ja sen turvin ihmisen on tarkoitus itsenäistyä, ja se tapahtuu terveen vihan ja aggressioenergian avulla. Jos näin ei tapahdu, ihminen jää jumiin eikä elämä virtaa. Mitä syvemmällä jumi on, sitä tiukemmassa on häpeätrauma ja vääristynyt syyllisyys.

Syyt löytyvät suvun tarinoista, traumoista ja kaikesta siitä, mikä on ollut liian kipeää kohdattavaksi. Suremattomien surujen alla on yleensä valtava määrä patoutunutta vihaa ja toisin päin. On uskallettava tuntea. On tärkeää ymmärtää, että ei ole olemassa positiivisia tai negatiivisia tunteita. On vain tunteita. jotka täytyy kohdata. Patoutuneen vihan alla on terve viha, luomisvoima ja tuki terveille rajoille ja rakkaudelle. Yhdessä sisäisen turvan, terveen syyllisyyden ja häpeän kanssa, terve viha on polttoainetta, jota ilman ei pääse liikkeelle. Ilman yhteyttä tunteisiimme ja juuriimme elämä ei virtaa.

Liiallinen kiltteys on vieraantuneisuutta tunteista. Se on itsensä sivussa elämistä, sitä ettei ole aidosti olemassa. Liiallinen kiltteys on sitä, ettei ota vastuuta, vaan elää velvollisuuksien kautta. Kun vapaudumme liiallisesta kiltteydestä ja ystävystymme terveen vihan kanssa, synnymme autenttisiksi, omaa elämäämme luoviksi yksilöiksi. Tämän prosessin seurauksena jokaisessa meissä virtaa oman ainutlaatuisuutemme lisäksi suvussamme virranneiden voimavarojen valtameri.


Kirjoittaja: Johanna Pesolapsykologi ja psykoterapeutti.

Lisää aiheesta

Lisää aiheesta voi kuulla Johannan ja Naistenkartanon webinaarissa “Vapaaksi liiallisesta kiltteydestä” to 26.9. klo 18.

Lue lisää tapahtumasta