Suorittaminen elämäntapana – voisimmeko valita toisin ja vapautua siitä?
Blogikirjoitus | Julkaistu 1.2.2023
Suorituskeskeisyys on monelle tuttu elämäntapa, jolle meidän yhteiskunta ei tunnu tarjoavan vaihtoehtoja. Aihe on ollut kovasti pinnalla ja suorittamisesta sekä siihen usein liittyvästä uupumuksesta on puhuttu paljon etenkin nuorten parissa kasvaneena ilmiönä. Täydellisyyden tavoittelu, ylisuorittaminen, jatkuva kiire ja kyvyttömyys asettaa rajoja – nämä teemat toistuvat nuorilla ja aikuisilla. Samoin toistuu näiden aiheuttama uupumus ja pahoinvointi.
Kuvaaja: Maarit Kytöharju
Ihmisten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, kasvusta ja positiivisen muutoksen mahdollisuudesta syvästi kiinnostuneena haluan kysyä: mistä on kysymys? Voisimmeko valita toisin? Mitä uupumus ja masennus meille viestivät? Mikä on niiden sisältämä muutostoive? Mikä saa sinut voimaan hyvin, mikä tuottaa iloa, mikä energisoi ja motivoi? Voisiko sitä kasvattaa? Miten opetella pois suorittamisen moodista ja luoda aito yhteys omaan itseen, ja toisiin ihmisiin?
Tärkeä kysymys mielestäni on se, miten olla aktiivinen toimija, kurkottaa kohti omia toiveita ja tavoitteita – ja samalla voida hyvin. Ennemmin kuin aktiivisuudesta ja toiminnasta, kyse voi olla tekemisen tavasta ja laadusta – siis siitä, onko toiminta ulkokohtaista ja ulkoa ohjautuvaa, vai ihmiselle itselleen merkityksellistä. Toimijuus on parasta, mutta se syntyy siitä, että ihminen on innostunut ja saa olla kokonaisvaltaisesti ’elossa’, saa käyttää omia vahvuuksiaan, oppia ja kasvaa aidossa vuorovaikutuksessa muiden kanssa – eikä vaan ohuesti, tehokkaana ja tuottavana nappulana osana koneistoa.
Olisin sitä mieltä, että ihmisten pahoinvointi ja oireilu suorituskeskeisen elämäntavan keskellä on terve reaktio epäterveeseen tilanteeseen. Yhä useampi taho on ruvennut kyseenalaistamaan meidän yhteiskuntamme tavoitteita ja mittareita. Ne kun ovat niin ihmisen kuin luonnon ja ilmaston kannalta kestämättömiä. Suorittamiseen liittyy jatkuva tuottavuuden vaatimus, kuluttaminen ja kasvun eetos, jotka voivat näyttäytyä etenkin nuorille epäuskottavina. Hyvinvointi ja hyvinvointiyhteiskunta – voisiko nämä määritellä uudestaan, kestävien arvojen pohjalta, tavalla, joka tuottaa aitoa hyvinvointia myös ihmisille?
Itse suorituskeskeistä elämää pitkään eläneenä, pysähdyksen kokeneena, ja sittemmin ison oppimisen, muutoksen ja kasvun tien käyneenä aihe on tuttu, se liittyy mielessäni moneen ja innostaa. Haluan nyt jakaa oppimaani eteenpäin, sekä kannustaa ihmisiä vuorostani toivotussa muutoksessa.
Taustani vuoksi katson asioita niin ihmisen kuin yhteiskunnan näkökulmista – nämä eivät ole erillisiä, vaan liittyvät toisiinsa. Uskon siihen, että tulemalla asioista tietoisiksi voimme valita ja vaikuttaa.
Puhun tästä aiheesta Naistenkartanon webinaarissa ma 6.2. klo 18-19.30. Lämpimästi tervetuloa mukaan!
Kirjoittaja: Tuula Yrjö-Koskinen, FM, MM, taide- ja kulttuurialan asiantuntija, Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, kuntapoliitikko