fbpx

Ajatuksia Minuus ja päihteet NOVAT-ryhmästä

Ajatuksia Minuus ja päihteet NOVAT-ryhmästä

Blogi | Julkaistu 20.2.2023

Sosiaalityön maisteriopintojen kehittämistehtävänä suunnittelin, toteutin, sekä arvioin uudentyyppisen ammatillisesti ohjatun Minuus ja päihteet NOVAT- vertaistukiryhmän Naistenkartanolle vuonna 2022. Tässä blogissa pohdin ryhmän antia siihen osallistuneille naisille, sekä nostan esiin yhden ryhmän kehittämiskohdan.

Naisten kokemiin päihdehaasteisiin keskittyvän teema NOVAT- ryhmän kehittäminen sai alkunsa keväällä 2022 huomatessani, että vaikka Naistenkartanolla on useita erilaisia teema NOVAT- ryhmiä, valikoimassa ei kuitenkaan ollut yhtään selkeästi päihdekysymyksiin fokusoivaa ryhmää.

Alun perin vuonna 1921 perustettu Naisten raittiuskeskus virallistettiin yhdistysrekisteriin vuonna 1922. Vuonna 1987 nimi muutettiin Naiset yhdessä irti päihteistä ry:ksi, jolloin toiminnan ydin määriteltiin päihdeongelmien ehkäisemiseksi ja päihdeongelmaisten naisten tukemiseksi ja hoidoksi. Vuonna 2002 yhdistyksen nimi vaihdettiin Naistenkartanoksi. Tällöin yhdistyksen toiminnan ydin muotoiltiin naisten riippuvuuksien ja päihdeongelmien ennaltaehkäisyn suuntaan. Yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa nostettiin esiin naiserityisyys päihdehoitopalveluissa. Pahan olon tunnistaminen ja selättäminen, sekä itse määriteltyjen elämän(ongelmien) ja oman ainutlaatuisuuden löytäminen ovat tämän päivän Naistenkartanon teemoja. (ks. Silja Peippo, Naisten huoltoasema! Vieraskynäblogi, 29.9.2022)

Nykyinen Naistenkartano on monipuolistanut teemojaan päihdeongelmia laajemmalle muiden naisten elämää pohdituttavien asioiden ääreen. Nyky-Naistenkartano tarjoaa turvallisen tilan kaikenlaisille naisille haasteista riippumatta. Naistenkartanon strategian keskiössä on visio siitä, että kaikilla naisilla olisi iloa, voimaa ja tilaa elää ainutlaatuisena. Moninaiset kaikkien naisten elämää koskettavat teemat näyttäytyvät houkuttelevina Naistenkartanon nettisivuilla kutsuen matalalla kynnyksellä mukaan toimintaan. NOVAT- ryhmien itsetuntemustyöskentely tukee hyvinvointia ja ennaltaehkäisee päihdehaittoja. Näin ollen osana NOVAT- ryhmiä tehdään ehkäisevää päihdetyötä ilman, että varsinaisia päihde-termejä käytetään.

Mikäli päihdehaasteet eivät kuitenkaan missään NOVAT- ryhmässä nouse selkeästi omaksi teemakseen, saavatko ne naiset, jotka kokevat päihdehaasteiden pohtimisen ajankohtaiseksi, riittävästi tukea NOVAT-ryhmistä? Vaikka Naistenkartanon lähestymistapa on tänä päivänä laajempi kokonaisvaltaisen mielen hyvinvoinnin edistämisen teema, olisiko perusteltua kehittää NOVAT- ryhmien tarjontaan selkeästi päihdeteemaan keskittyvä NOVAT-ryhmä?

Näistä pohdinnoista syntyi ajatus kehittää naisten päihdehaasteisiin keskittyvä, uudentyyppinen NOVAT- ryhmä, jossa jonkinasteisia päihdekysymyksiä pohtimaan havahtuneiden naisten olisi mahdollisuus pohtia yhdessä toisten samankaltaisessa tilanteessa olevien naisten kanssa. Päihdepohdinta-NOVAT voisi olla hyvä täydennys Naistenkartanon menetelmäpakkiin, koska se soveltuu niille naisille, jotka ovat juuri havahtuneet oman päihteiden käytön tutkailuun. Päihdepohdinta-NOVAT voisi antaa enemmän sanoja ja tilaa pohtia omaa päihteiden käyttöä.

Ilokseni Naistenkartanon työryhmä suhtautui avoimesti ehdotukseeni, ja keväällä 2022 sain suunnitella (työryhmän palautetta hyödyntäen) päihdeteemaan keskittyvän NOVAT- ryhmän sisällön ja toteutuksen. Syyskuussa 2022 starttasi ammatillisesti ohjattu kuuden naisen suljettu vertaistukiryhmä: Minuus ja päihteet NOVAT, joka kokoontui marraskuulle 2022 yhteensä kymmenen kertaa Zoomin välityksellä. Ryhmä toteutui tuttujen NOVAT- periaatteiden, kasvun portaiden ja sisältöjen mukaisena. Uutena mukana oli nyt kuitenkin muihin kasvun teemoihin kietoutuvia päihdepohdinta- kysymyksiä.

Minuus ja päihteet- ryhmän anti naisille

Pienessä kehittämistyöni pilottiryhmässä kyse ei ollut tieteellisestä tutkimuksesta tutkimuslupineen tai metodeineen. Seuraavassa kuvailenkin ryhmän antia ainoastaan omiin havaintoihini ja tulkintoihini perustuen. Pohdin ryhmän antia naisille omien havaintojeni pohjalta peilaten niitä suhteessa naistenkartanon strategiaan 2020–2022. Naistenkartanon visiona on, että kaikilla naisilla on iloa, voimaa ja tilaa elää ainutlaatuisena. Missiona on, että naisilla on vapaus olla oma itsensä, heillä on oikeus tiedostaa ja kyseenalaistaa heille asetetut odotukset, olettamukset ja määritelmät. Myös toimintaan saa tulla mukaan sellaisena kuin on.

Minuus ja päihteet NOVAT- ryhmän lähtökohtana oli mielen hyvinvointiin ja elämän hallinnan kokemukseen kietoutuva avoin ja vapaa pohdinta omasta päihteidenkäytöstä. Tämä tarkoittaa sitä, että toisin kuin joissakin muissa vertaistukiryhmissä, joissa lähtökohtana on päihderiippuvuus sairautena, Minuus ja päihteet NOVAT- ryhmässä lähtökohtana puolestaan oli mielen hyvinvoinnin ja elämän hallinnan kokemuksen haasteet, joihin usein liittyy myös päihteiden ongelmakäyttöä. Naistenkartanon periaatteiden tavoin myös Minuus ja päihteet – ryhmän perusajatuksena oli se, että naisilla oli oikeus määritellä naiseutensa lisäksi myös oma alkoholin- tai päihteidenkäyttönsä sekä oikeus kyseenalaistaa heille asetetut olettamukset ja määritelmät.

Vaikka monet kokevat esimerkiksi AA-toiminnan tarpeelliseksi tueksi, kaikki naiset eivät koe omakseen AA:n lähtökohtia, koska he vierastavat ”alkoholistinaisen” identiteettiä. Selättääkseen päihdeongelmansa nämä naiset eivät koe tarvitsevansa elinikäisen alkoholistinaisen identiteettiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä – kuten usein oletetaan – että nämä naiset kieltäisivät ongelmansa jatkaen haitallista päihdeteidenkäyttöään. Päinvastoin nämä naiset usein haluavat jättää päihteet totaalisesti taakseen. Kyse on pikemminkin siitä, että useat naiset haluavat sanoittaa päihteidenkäyttöön liittyvät haasteensa ja identiteettinsä toisin: erilaisella kielellä ja toisenlaisella puheella. Minuus ja päihteet NOVAT – ryhmässä nainen sai omakohtaisesti ajatella ja sanoittaa kysymykset, kuten mistä tulen, missä olen, ja minne olen menossa, toisin sanoen kuka olen (tästä eteenpäin).

Minuus ja päihteet – ryhmässä naisille ei tarjoilla valmiiksi pureskeltuja vastauksia tai identiteettejä. Ryhmässä on mahdollisuus puhua päihdehaasteista toisenlaisella puheella sairauden sijaan – esimerkiksi selviytymiskeinona. On tärkeää, että naiset tiedostavat alkoholistinaisen identiteetin, toisin sanoen, myös kolikon toisen – stigmaa ylläpitävän – negatiivisen puolen. Naisilla on oikeus kyseenalaistaa heille nyky-yhteiskunnassamme usein valmiina tarjottu elinikäisen päihdesairaan identiteetti. Naisilla täytyy olla mahdollisuus, turvallinen tila sekä paikka, jossa he voivat turvallisesti avautua varhaisvaiheen päihdehaasteistaan ja saada tukea sen selättämiseksi ilman, että heidät jo kättelyssä määritellään alkoholistinaiseksi.

Naistenkartanon strategian mukaan toiminnan tavoitteena on, että naiset kokevat mielen hyvinvointinsa, hallinnan tunteensa ja vaikutusmahdollisuutensa lisääntyvän sekä yksinäisyyden kokemuksen lieventyvän. Ryhmän puheenvuoroissa nousi esiin erilaisia mielenhyvinvoinnin haasteita, kuten ahdistusta, alakuloa, masennusta, tylsyyttä, toimettomuutta ja pelkoja. Naisten mielen hyvinvoinnin voi jossain määrin tulkita lisääntyneen, koska he uskalsivat puhua vaikeista aiheista ja alakulon keskelläkin varovaisesti tähyillä tulevaisuuteen. Puheenvuoroissa nousi esiin myös erilaisia sosiaalisia ongelmia, kuten yksinäisyyttä, ihmissuhdehaasteita ja työelämään, työttömyyden tai toimettomuuteen liittyviä haasteita. Kokemus vaikutusmahdollisuuksien ja hallinnan tunteen lisääntymisestä näyttäytyi muun muassa siten, että ryhmässä ennakoitiin lähestyvien pikkujoulujen mukanaan tuomaa sosiaalista painetta päihteilyyn, sekä pohdittiin rajaamista, EI:n sanomista ja pettymysten sietokykyä. Hallinnan tunteesta ja omien vaikutusmahdollisuuksien lisääntymisestä kertoo myös se, että jo matkan varrella osa naisista hakeutui omaehtoisesti avun piiriin, kuten esimerkiksi terveydenhuoltoon, psykoterapiaan ja muihin vertaistukiryhmiin.

Ryhmäläisten kokemuksia sävytti myös yksinäisyys. Vertaistuki koettiin tärkeäksi. Ryhmäläiset kokivat viikoittaisen yhteisen päihdepohdinnan merkitykselliseksi, koska se antoi mahdollisuuden, tilan, ajan ja paikan luottamukselliselle pohdinnalle yhdessä samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien naisten kanssa. Toisten kokemusten kuulemisen myötä ryhmäläisten oli helpompi puhua omista vaikeista kokemuksistaan, koska toisten tarinoista löydettiin kosketuspintaa omaan tilanteeseen. Oli mahdollista huomata, ettei olekaan yksin, vaan on olemassa muitakin eri ikäisiä, tavallisia naisia, jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa pohtimassa omaan minuuttaan ja päihteidenkäyttöään.

Ryhmässä oli mahdollisuus pohtia aidosti, rehellisesti ja asioiden oikeilla nimillä omaa raadollistakin elämäntilannetta. Havaitsin, että ryhmässä tehtiin oivalluksia ryhmän teemoista, sisällöistä ja toisten kokemuksista, sekä saatiin rohkeutta ajatella uusia mahdollisuuksia. Ryhmässä ei annettu valmiita vastauksia, vaan jokainen joutui itse pohtimaan, mikä omassa tilanteessa olisi viisain ratkaisu. Tulkintani mukaan keskeinen ryhmän anti oli mahdollisuus säännölliseen pohdintaan samankaltaisessa tilanteessa olevien naisten kanssa. Ryhmä mahdollisti turvallisen, luottamuksellisen ja säännöllisen paikan ohjattuun vertaistukeen.

Kehitettävää – miten eteenpäin?

Päihteidenkäytön itsemäärittely tarkoittaa sitä, että Minuus ja päihteet – ryhmään voi tulla sellaisena kuin on. Toisin sanoen ryhmään tervetulleita ovat kaikki täysi-ikäiset naiset, jotka haluavat pohtia omaa päihteidenkäyttöään. Pilottiryhmän kokemuksen mukaan juuri tästä ryhmästä eniten kuitenkin hyötyvät ne naiset, jotka ovat vasta muutosvaihemallin mukaisessa harkinta- eli pohdintavaiheessa. Keskeinen kehittämiskohta onkin se, että miten kohdistamme ryhmän juuri pohdintavaiheessa oleville naisille. Pohdintavaiheessa nainen on havahtunut siihen todellisuuteen, että jonkinasteinen ongelma tai haaste saattaa mahdollisesti olla olemassa. Vaihe on erittäin herkkä, koska kyseessä on erittäin sensitiivinen asia. Pieni aavistus ongelman mahdollisesta olemassaolosta on herännyt. Hento, hapuileva ja tietoinen päihdepohdinta on alkanut.

Jotkut naiset pohtivat minuuttaan suhteessa päihteisiin itsekseen ”sielun sisäisenä dialogina” tai keskustellen läheistensä kanssa. Vaikka joillekin naisille riittää omaehtoinen tai läheisten kanssa pohtiminen, joka parhaimmillaan johtaa ns. spontaaniin toipumiseen, toiset tarvitsevat ja hyötyvät ohjatusta vertaistuetusta pohdinnasta. Ryhmän puheenvuoroissa nousi esiin, että kaikilla ei ole sellaista läheisverkostoa, jonka kanssa voisi luottamuksellisesti pohtia arkoja aiheita. Somen villit ja vihamieliset palstat puolestaan eivät välttämättä noudata turvallisen tilan periaatteita. Myös vahvasti tiettyyn päihdehoidon ideologiaan sitoutuneita vertaistukiryhmiä voidaan vierastaa, koska ne saattavat edellyttää alkoholistin tai päihdesairaan identiteetin omaksumista. Jotta pohdintavaiheessa ei tarvitsisi olla yksin, tutkimuksissakin hyväksi havaittua vertaistuen antia tulisi hyödyntää kohdistaen vertaistukiryhmiä myös juuri pohdintavaiheeseen heränneille naisille. Kehittämishaasteena onkin se, kuinka saada ryhmään mukaan juuri pohdintaan havahtuneet naiset. Jo päihteidenkäytön lopettaneet tarvitsevat toisentyyppistä vertaistukea, ja saattavat kokea turhauttavana sen, kun toiset vasta pohtivat asiaa.

Naisten pohdintaan oli kiinnostavaa ja ilahduttavaa osallistua. Tässä blogissa olen voinut kertoa oman tulkintani ryhmän annista naisille. Millaisiin ratkaisuihin naiset elämässään päätyvät, se jää arvoitukseksi. Uskon kuitenkin, että näille naisille käy hyvin. Toivon, että naiset saivat voimaa ja tilaa elää ainutlaatuisena tässä yhteiskunnassa ja ajassa, jossa nainen päihdeongelman kanssa helposti laitetaan valmiiseen muottiin. Koska naiset pohtivat niin rehellisesti, avoimesti ja rohkeasti oman päihteidenkäyttönsä vaikutusta omaan minuuteensa, uskon vahvasti, että nämä naiset pääsevät kiinni hyvään elämään.

Ryhmässä päihteidenkäyttöön liittyvä pohdinta perustui naisten omaehtoiselle ja omakohtaiselle päihdeongelman määrittelylle. Ryhmässä oli mahdollisuus turvallisesti ajatella itse ja sanoittaa itse oma elämäntilanteen haasteita, jotka puolestaan ovat edellytyksiä myös vahvalle sisäiselle motivaatiolle ja omakohtaiselle kestävälle päätökselle tehdä jotakin omalle päihteidenkäytölle.

Iloakaan ryhmästä ei puuttunut. Huumori ja nauru sävyttivät vakavan teeman ryhmäämme. Se, että pystyy katsomaan omaa tilannettaan hieman etäämmältä, ja ehkä jopa hymyilemään sille, kertonee hallinnan tunteen vahvistumisesta. Elämässämme on useita asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Voimme kuitenkin myös itse vaikuttaa moniin asioihin, mutta myönteisten muutosten aikaansaamiseksi tarvitsemme usein vertaistukea. 100- vuotiaalla Naistenkartanolla on edelleen tärkeä tehtävä mahdollistaa turvallinen tila ja ohjattu vertaistukiryhmä varhaiseen ja herkkään päihdepohdintaan havahtuneille naisille.


Kirjoittaja: Piia Koivumäki, sosiaalityön syventävän vaiheen opiskelija Jyväskylän yliopistosta.