Äitimyytin kahleista kohti inhimillisempää vanhemmuutta
Vierashynäblogi | Julkaistu 5.5.2023
Millainen on hyvä äiti? Äitiyteen liittyy monia paineita, uskomuksia ja odotuksia. Hyvän äidin ajatellaan usein näiden mukaan olevan esimerkiksi aina lempeä, kärsivällinen, jaksavainen ja pärjäävä, oman ajan puutteesta tai kuormituksestaan huolimatta. Itseasiassa – hyvä äitihän ei näiden uskomusten mukaan edes kuormitu, tai ainakaan sano sitä ääneen, sillä äidinrakkaus estää vaikeampien tunteiden läsnäolon (vaikka ne olisivatkin täysin inhimillisiä). Hyvä äiti viihtyy kotona mahdollisimman pitkään lasten kanssa ennen työelämään palaamista, eikä pyydä tilaa omien unelmien toteuttamiselle tai omalle ajalleen, jotta voisi olla jokaisessa hetkessä läsnä lapsilleen.
Muun muassa tämänkaltaisista uskomuksista ja asenteista kumpuaa myös nykyajan termi ”äitimyytti”, joka kuvaa juurikin tätä yhteiskuntamme kulttuurillista ja samaan aikaan melko epärealistista ihannekuvaa äitiydestä, jossa ei juuri inhimilliselle ihmisyydelle taikka yksilöllisyydelle ole tilaa.
Vaikka viime vuosien aikana yhä lisääntyvän keskustelun myötä muutosta on varmasti tapahtunut parempaan suuntaan, on ihanneäidin muotti edelleen melko kapea ja sosiaalinen media tässä ajassa omiaan luomaan lisää paineita, vertailua ja riittämättömyyden tunteita.
Koen itse vanhemmuuden olevan kaikessa ihanuudessaan myös jotain todella kokonaisvaltaista ja ravisuttelevaa, mikä tuo väistämättä mukanaan suuren rakkauden lisäksi monenlaisia muitakin tunteita, ja tekee meistä itsellemme paljaita sekä haavoittuvaisia uudella tavalla. Siksi olenkin pohtinut, miten hullunkurista onkaan, että juuri vanhemmuutta kohtaan odotukset ja paineet ovat niin korkealla. Vaikka koenkin että vanhemmuus kasvattaa, on mielestäni silti vain ja ainoastaan ymmärrettävää, että jonkin niin kokonaisvaltaisen muutoksen ja vastuun myötä tarve kannattelulle, myötätunnolle ja omille yksilöllisille tarpeille pysyy vähintäänkin samana kuin ennenkin, sen sijaan, että ihmisestä tulisi tiettyyn muottiin mahtuva ”superihminen” vanhemmaksi tultuaan.
Miten sitten pääsisimme eroon äitimyytin kahleista? En tiedä vastausta näin suureen kysymykseen, mutta uskon, että tehokkaat keinot äitimyytin murtamiseksi löytyvät ainakin armollisuudesta ja myötätunnosta. Näistä me voimme jokainen aloittaa niin suhteessa itseemme kuin toisiimmekin.
Muistutuksena siis sinulle siellä, joka tunnet riittämättömyyttä vanhemmuudessasi; vaikka sinulla on suuri ja äärimmäisen merkityksellinen rooli kannettavana, saat sinäkin olla ihminen. Erehtyväinen ja kysyvä. Tarvitseva ja tärkeä. Tulla kuulluksi omien tarpeidesi kanssa. Ja toivon, että sen myötä saat lisää tilaa myös omille voimavaroille ja vahvuuksillesi omassa vanhemmuudessasi, joita sinullakin aivan varmasti on.
Kirjoittaja: Mari Jokinen, koulutettu kokemusasiantuntija, luennoitsija, kirjoittaja ja yrittäjä.
Lisää aiheesta voi kuulla ke 10.5.2023 klo 18-19.30 webinaarissa “Vanhemmuuden paineet ja äitimyytti”.