fbpx

Vapaa palsta vapaaehtoisille: Omana itsenä yhtenäisessä joukossa – ajatuksia Naistenkartanon toiminnasta

Omana itsenä yhtenäisessä joukossa – ajatuksia Naistenkartanon toiminnasta

Julkaistu 1.7.2024 | Vapaa palsta vapaaehtoisille

Tutustuin Naistenkartanon toimintaan, kun joku FB-kavereistani tykkäsi järjestön somepostauksesta. Ensimmäisen ryhmäpalaverin jälkeen tuli pakottava tarve kertoa tästä niin merkityksellisestä toiminnasta ihan jokaiselle. Tuntui, että on omiensa joukossa.

Koin vahvasti, että tulen nähdyksi, hyväksytyksi ja kuulluksi. Sain kuulla toisten tarinoita, huolia ja murheita. Ja lukuisia onnistumisia ja ilonaiheita. Aika pian muihin ryhmäläisiimme tutustuttuani ajattelin, että tässä on nyt aikamoisia mimmejä ympärilläni. Ennen kaikkea selviytyjiä. Ihan uskomattomistakin tilanteista oppineita – ja heiltä saan nyt itse olla oppimassa.

Rauha ajatuksille

Pieni, mutta kovasti tärkeä, ihan uusi juttu tapaamisissa oli se, että puheenvuorot kellotettiin. Jokainen sai omalle puheenvuorolleen saman verran aikaa kuin muutkin. Ensimmäistä kertaa elämässä kukaan ei neuvo tai keskeytä, ei vähättele tai kerro, miten paljon isommin hän on ihan samasta asiasta kokenut. On vain se oma tärkeä asia, joka saa tulla kuulluksi ja ulos. Vieläpä noiden toisten nyökytellessä siinä vieressä. Aika hienoa.

Koko kevään tapasimme toisiamme ryhmässä säännöllisesti ja kävimme yhdessä läpi tärkeitä aiheita. Keskustelimme muun muassa tunteiden hyväksymisestä, ajatusten voimasta, ihmissuhteista, omista rajoista, itsemyötätunnosta, omista vahvuuksista ja voimavaroista.

Onko sinun tullut liikaa näitä pohdittua? Kyllästymiseen asti kaiveltua?

Ei enää yksin

Nainen saattaa usein jäädä ajatuksineen, toiveineen ja haluineen yksin ja jalkoihin. Noissa tapaamisissa sai oikeasti keskittyä itseensä, omaan ainutlaatuiseen elämäänsä, tähän hetkeen ja vähän myös tulevaan.

Ensimmäinen, mutta ei taatusti viimeinen ryhmäni päättyi ihan uskomattomaan kesäpäivään Aulangolla. Istuin siellä 50 muun naisen kanssa hyvin liikuttuneena ja onnellisena. Tuijottelin tyyntä järveä ja kuuntelin iloista puheensorinaa. Osa naisista hakeutui laiturille torkkumaan, osa saunaan tai paljuun porisemaan. Söimme hyvää ruokaa, kuulimme uusista tuulista, tutustuimme toisiimme.

Olipa hyvä olla juuri siinä juuri näiden ihmisten parissa.

 

Kesän juhlaa

Naistenkartano tosiaan hemmotteli meitä toimintaansa jollain tavalla aiemmin osallistuneita Kesäpäivillä Hämeenlinnassa kesäkuun alussa. Aulangonjärven rannalle oli lupa tulla sellaisena kuin on, osallistua ohjelmiin oman kiinnostuksena mukaan tai vain “hengailla” tarjotuissa upeissa puitteissa alkukesän kauneudesta nauttien.

Jo tapahtumaa ennakoivista infokirjeistä alkoi rakentumaan Naistenkartanolle tyypillinen salliva, vastaanottavainen ja lämmin ilmapiiri, joka pysyi yllä koko “retriitin” ajan. Erityiskiitos kuuluukin tapahtumajärjestäjille, jotka ihailtavalla yhteismeiningillä ja omaa työtään selvästi arvostaen meistä huolehtivat. Te olitte päivien sydän ja sielu, saitte meidät muutkin viihtymään ja tuntemaan olomme kotoisiksi. Kiitos niin tärkeästä työstänne!

Tarjolla oli moitteetta järjestettyjen ruokailujen ja päivittäisten sauna-, palju- ja uintimahdollisuuksien lisäksi vapaaehtoisten vetämää hyvinvointipainotteista ohjelmaa. Nähtiinpä tyytyväisiä naisjoukkoja niin luontotaiteilun ja -liikunnan, metsäretken kuin intialaisen päähieronnan ja rannassa pidetyn sointukylvyn äärellä. Aamuisin pääsi virkistäytymään ohjatun jumppatuokion parissa ja uniin meidät johdatteli iltaisin luettu satu. Olo oli kuin lapsena leirillä, turvallinen ja huolehdittu.

Spontaanit, yhteiset hetket

Itselleni tapahtumasta jäi erityisesti mieleen ihmisten kohtaaminen; spontaanit juttuhetket ruokapöydässä, laiturilla, metsäpolulla tai vaikkapa saunassa. Kun arjen velvollisuudet tai digiajalle tyypillinen ärsyketulva eivät kuormittaneet mieltä, oli aikaa ja tilaa aidolle läsnäololle. Silloin huomaa muut herkemmin, tulee itsekin paremmin nähdyksi. Iloinen puheensorina ja nauru olivatkin kesäpäiviä taustoittavaa yleistä äänimaisemaa. Usean puheista huokui kiitollisuus Naistenkartanon toiminnassa mukana olemisesta, näin kivan tapahtuman järjestämisestä – ja toisaalta toive sen toteutumisesta joskus uudelleen. Tälle oli selvästi tilausta. Uskallan väittää, että useimmat palasivat kotiin virkistyneinä ja latautuneina. Ja ainakin itse yhä vahvemmin ja ylpeämmin “naistenkartanolaisena”.

Yhteistä ja yhteyttä

Ensimmäisen päivän tutustumisharjoitus tiivisti mielestäni elämässä – ja Naistenkartanon agendassa – oleellisen. Keskittykäämme meitä erottavien tekijöiden sijaan siihen, mistä löydämme yhteistä ja yhteyttä. Aulangolla se onnistui helposti. Nuotiopiirihenki syntyi jo pelkästään siitä, että olemme kaikki naisia – kaikki omalla tavallamme ainutlaatuisia ja juuri siksi niin erityisiä. ❤

– Hanna-Mari ja Sari


Vapaa palsta vapaaehtoisille on Naistenkartanon vapaaehtoisille tarjottava blogisarja. Blogisarjassa vapaaehtoiset pääsevät julkaisemaan ajatuksiaan blogitekstin muodossa. Teksteissä esitetyt näkökulmat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä edusta Naistenkartanon virallista kantaa.

Jos sinulla on kysyttävää tai haluaisit kirjoittaa Vapaa palsta -blogiimme, voit olla yhteydessä Tampereen seudun asiakaskoordinaattoriin: Saija Savolainen saija.savolainen@naistenkartano.com.


Jos sinua kiinnostaa NOVAT-vertaistukitoiminta, voit tutustua ryhmiin ja ilmoittautua mukaan verkkokaupassamme.

Verkkokauppaan