Hidas valokuvaus: Yksi tapa syventää luontoyhteyttä
Julkaistu 27.5.2024 | Vapaa palsta vapaaehtoisille
Aloin pohtia, voisiko kamera auttaa luontoyhteyden syventämisessä. Tässä artikkelissa kerron, mitä hidas valokuvaus (toiselta nimeltään meditatiivinen valokuvaus) on, ja miten se saattaa syventää luontoyhteyttä.
Meditatiivinen valokuvaus: Tie läsnäoloon käy linssin läpi
Kirjassaan Lempeä linssi — Valokuvaus tienä läsnäoloon (2020) Johanna Tanska ja Juha Tanska luonnehtivat kameraa “myötätuntoisen ja levollisen katselun mainioksi apuvälineeksi”.
Tarkoituksena on tutustua maailmaan linssin läpi vailla ennakko-odotuksia ja ottaa pohdiskellen vastaan kaikki, mitä nykyhetkessä näkee ja tuntee.
Pohdiskelu jatkuu myös kuvanottotilanteen jälkeen. Kuvia on hyvä tarkastella jälkikäteen. Voi olla hyvin terapeuttista pitää päiväkirjaa ajatuksista, oivalluksista ja tunteista, joita kukin kuva herättää.
Alla esimerkki meditatiivisen kuvauksen periaatteiden mukaisesti ottamastani luontokuvasta:
Ennen tähän valokuvaamisen tapaan tutustumista olisin poistanut kuvan saman tien.
Nyt se herättää minussa tunteita ja jopa pientä ylpeyttä. Muistan myös kuvanottopaikan ja -hetken sekä silloiset ajatukseni. Paikka on osa “minun metsääni” ja kuva kuvastaa minun metsäsuhdettani.
Hidas valokuvaaminen vahvistaa ykseyden kokemusta
Meditatiivinen valokuvaaja voi uppoutua hetkeen ja oppia olemaan vahvasti läsnä myös silloin, kun mukana ei ole kameraa.
Lempeä suhtautuminen valmistaa tilaa muutoksille. Sitä voi huomata muuttuneensa kärsivällisemmäksi ja tarkkaavaisemmaksi – myös omia tunteitaan ja rajojaan kohtaan.
Meditatiivinen valokuvaaja voi nähdä metsän puilta
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että meditatiivinen valokuvaus voi vahvistaa yksilön luonto- tai metsäyhteyttä. Valokuvausharjoitusten myötä voi alkaa tajuta kokonaisuuden aivan eri tavalla kuin aiemmin.
En tarkoita sitä, että hidas/meditatiivinen valokuvaus olisi ainut tai edes paras keino luontoyhteyden syventämiseen.
Kuten Adela Pajunen ja Marko Leppänen toteavat kirjassaan Suomalainen metsäkylpy (2019), ihan jokaisella luontoretkellä voi kokea yhteyttä yksilötason ylittävään kokemukseen.
Riittää, että pysähtyy kuunnellakseen, haistellakseen, maistellakseen ja katsellakseen.
Katselu voi tapahtua linssin läpi, jos kamera toimii sillä hetkellä pikemminkin suurennuslasina kuin täydellisen instakuvan (tai metsien!) synnyttäjänä.
Todellisuutta havainnoidessa – kameran kanssa tai ilman – voi huomata myös itsensä olevan osa metsää. Luontoon kytkeytyminen tällä lailla voi lisätä eheyden kokemusta.
Metsä ei ole erillinen ja toisaalla oleva – se on tässä ja nyt, ja sinä olet osa sitä.
Metsäyhteyden vahvistumisella voi olla positiivisia vaikutuksia sekä henkilökohtaisella tasolla että laajemmassa mittakaavassa. Jos empatia ja arvostus metsää kohtaan lisääntyy, ihminen saattaa ottaa arjen valinnoissaan luonnon paremmin huomioon.
Lisäksi sekä luonnossa liikkuminen että ekologisten valintojen tekeminen arjessa auttavat kyselyiden mukaan vaikeiden ilmastotunteiden käsittelyssä.
Yhteenveto
Luonnossa liikkuminen on monin tavoin hyödyllistä. Luontoretkelle voi kuitenkin lähteä myös ilman sykemittaria, sienikoria tai muita tavoitteita. Pelkkä luonnossa oleminen voi olla merkityksellistä toimintaa.
Suomalainen metsäsuhde on päässyt Elävän perinnön kansallisen luetteloomme – niin olennainen osa se on kulttuuriamme. Metsä- tai luontoyhteys ei silti siirry verenperintönä, vaan se rakentuu luonnossa vietetyn ajan ja siellä saatujen positiivisten kokemusten pohjalta.
Yhteys luontoon voi väljähtyä, joten yhteyttä on hyvä ylläpitää säännöllisillä ja aistit avoinna tehdyillä metsäretkillä. Hidas valokuvaus on yksi tapa rakentaa, uudistaa ja syventää metsäyhteyttä.
Meditatiivinen valokuvaus on nähdäkseni ennen kaikkea lempeää tarkkailua ja hyväksyvää läsnäoloa, mistä on riisuttu kaikki hyödyn tavoittelu.
Lähteet
- Johanna Tanska ja Juha Tanska: Lempeä linssi – Valokuvaus tienä läsnäoloon (2020)
- Adela Pajunen ja Marko Leppänen: Suomalainen metsäkylpy (2019)
- Kirsi Uusitalo: Miten vieraannuin luonnosta ja miten löydän sinne takaisin Elonkehä 4/23
- Marja Simosen blogi: https://www.kultainto.com/hyvinvointi/luontohyodyt
Artikkelin kirjoittaja on luonnonmukaisesta elämästä kiinnostunut Marja Simonen.
Vapaa palsta vapaaehtoisille on Naistenkartanon vapaaehtoisille tarjottava blogisarja. Blogisarjassa vapaaehtoiset pääsevät julkaisemaan ajatuksiaan blogitekstin muodossa. Teksteissä esitetyt näkökulmat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä edusta Naistenkartanon virallista kantaa.
Jos sinulla on kysyttävää tai haluaisit kirjoittaa Vapaa palsta -blogiimme, voit olla yhteydessä Tampereen seudun asiakaskoordinaattoriin: Saija Savolainen saija.savolainen@naistenkartano.com.