Ulkonäkökeskeinen maailma
Julkaistu 28.3.2024 | Vapaa palsta vapaaehtoisille
Nykyinen aika on hyvin ulkonäkökeskeistä ja monen naisen silmien edessä virtaa loputon somen eri kanavien kuvavirta. Vertaamme itseämme ja näemme ympärillämme muka aina itseämme kauniimpia ihmisiä. Vertailemme kehoamme muiden saman ikäisten naisten kehoihin ja uskomme olevamme vanhemman näköisiä.
Törmäsin tähän asiaan yhtenä päivänä yli 50- vuotiaiden naisten Facebook ryhmässä ja se teki minut surulliseksi. Todella moni kehui kuvan laittajaa ja samaan lauseeseen oli laitettu sanat: ”itse en näytä noin nuorelta tai en ole säilynyt noin hyvännäköisenä.”
Kirjoitankin nyt siitä, miten hulluilla tavoilla naiset ovat historian aikana kauneuttaan hoitaneet. Vertailua on varmasti aina ollut. Aina on niitä, jotka vertailevat itseään muihin ja sitten niitä, jotka eivät välitä yhtään siitä mitä muut ajattelevat. Naisilla on onneksi nykyisin huomattavasti enemmän vapauksia olla juuri sitä mitä on kuin menneinä vuosituhansina.
Luonnonkaunis uuteen arvoon
Kautta aikain naiset ovat halunneet olla kauniita. Kauneuskäsitteet vaihtelevat kulttuureittain, mutta myös eri aikakausina eri asioita on pidetty kauniina. Naiset haluavat olla kauniita itsensä takia ja välillä varmaan myös puolisoidensa takia, eikä siinä mitään pahaa ole. On kuitenkin ollut aikoja, jolloin nainen ei saanut itse valita puolisoaan, joten hänen tehtävä oli näyttää hyvältä, että heille valituista puolisoehdokkaista joku kiinnostuisi.
Nykyisin kehomme jokaisen osaan on joku ihme aine ja vartaloa voi muokata leikkauksilla niin paljon kuin vain rahaa ja mielikuvitusta riittää. Tämän kaiken keskellä on kuitenkin ryhdytty uudestaan arvostamaan myös luonnollisuutta.
Kosmetiikkateollisuuden on ollut pakko alkaa miettimään vastuuta luonnosta sekä monista eettisistä asioista. Tämä näkyy nykyisin myös mainoksissa, joissa näkyy kaikenkokoisia ja kaiken ikäisiä ihmisiä ja onneksi myös monia erilaisia etnisiä ryhmiä. Alusvaatemainoksetkin ovat nykyisin totuudenmukaisia, eikä kaikki ole vain langanlaihoja nuoria naisia.
Kaikenlaisia myrkkyjä
Jo antiikin aikaan ovat naiset käyttäneet erilaisia aineita itsensä kaunistamiseen. Silmät ovat olleet pääasiallinen korostamisen kohde kasvoilla ja ne maalattiin pitkulaisiksi ja kulmakarvat kaartuivat nenänvartta pitkin yhteen. Silmäluomet maalattiin vihreiksi ja silmät reunustettiin mustiksi. Kasvot valkaistiin ja huulet sekä posket punattiin eikä ihokarvoja saanut silloinkaan naisilla olla.
Siihen aikaan ei ollut kosmetiikkateollisuutta, joten naiset keksivät kaiken itse. En tiedä mistä antiikin aikana ohjeita luettiin, mutta kuulostaa aika kamalilta aineilta iholle; kuparipitoinen mineraali, magnesiumoksidi, rautaoksidi, elohopeasulfidi, sinoberi sekä lyijy, joka on syövyttävä myrkky.
Köyhillä naisilla ei ollut varaa noihin, vaan he joutuivat tyytymään vehnäjauhoihin, hyvä puoli tässä oli se, ettei heidän ihonsa mennyt pilalle. Karvanpoisto rikkiarsenikilla ei kuulosta kovin kivalta. Lääkärit varoittelivat naisia näistä myrkyistä, mutta turhaan, mitäpä ei kauneuden eteen tehtäisi.
Jotkut aineet ovat säilyneet vanhoista ajoista lähtien ja niitä käytetään vieläkin mm. seesami-, manteli- ja palmuöljy, suola, hunaja ja ruusuvesi. Ihan tuttuja aineita luonnonkosmetiikassa edelleen.
Lääkäri Galanos keksi ensimmäinen cold creamin ja rasva sisälsi valkovahaa, valaanrasvaa, manteliöljyä ja ruusuvettä. En tiedä määräsikö hän sitä naisille, sillä kosmetiikkateollisuutta ei silloin ollut. Hiusmuodissa peruukki oli tuohon aikaan ainoa oikea valinta ja sen päällä pidettiin öljystä valmistettua vahakakkua, joka suli ja valui kasvoille.
Kulmakarvamuoti
Keksiajalla kauneusihanne vaihteli paikallisesti paljonkin. Jossain kulmakarvat piirrettiin edelleen yhteen ja silmät rajattiin kohlilla ja toisaalla taas kulmakarvat nypittiin kokonaan pois. Vauvoilla pidettiin kireitä myssyjä, sillä päästä piti tulla pitkulainen – tämä kuulostaa aika kamalalta nykyisin.
Kulmakarvamuoti vaihtelee myös nykyisin aika ajoin, välillä ohuet viivat ja välillä paksut kulmat, jotka ovat melkein kiinni toisissaan. Samat asiat toistuvat vuosisadasta toiseen.
Edelleen iho vaalennettiin lyijyvalkoisella eikä nyt riittänyt pelkät kasvot, vaan myös kaula ja rinta valkaistiin. Näitä kerroksia ei pesty pois vaan lisättiin entisen päälle. Elohopeasublimaatilla sitten vähän korjailtiin ihoa. Huulet maalattiin hyvin pieniksi ja ne punattiin elohopeasulfidilla.
Poskipuna oli pannassa ja sitä käyttivät vain maksulliset naiset. Renessanssin aikana ei kasvoja korostettu vaan naisten tuli näyttää eteerisiltä ja lähes liikkumattomilta. Puuterin päälle saatettiin levittää vielä värjättyä kumilakkaa, jolloin kasvot olivat lähes liikkumattomat.
Kosmetiikan juhla-aika
Uusi aika, eli 1500-1800-luvut oli varsinaista kosmetiikan juhla aikaa. Ulkoinen komeus oli kaikki kaikessa niin miehillä kuin naisillakin. Aikaan kuului valtavat puuteroidut peruukit, näyttävät kulmakarvat sekä silmäterät, jotka laajennettiin atropiinitipoilla. Ihon vaaleus kertoi siitä, etteivät naiset tehneet töitä ulkona ja aineena käytettiin edelleen lyijyvalkoista, joten nämä olivat vain ylemmän luokan asioita.
Kuningashoveissa oli pakollista käyttää rougea, joten niin miehet kuin naisetkin olivat punaposkisia. Kauneuspilkut tehtiin samettilapuista, näillä peitettiin ihon virheitä. Pisamista yritettiin silloinkin päästä eroon mm. vihreiden viinimarjojen mehulla, booraksiliuoksella, kylmällä teellä, mansikkaliuoksella, mutta myös myrkyllisillä ja syövyttävillä aineilla. Pisamat ja rusketus olivat katastrofi ja niistä koitettiin päästä eroon elohopeavalmisteilla, jotka rikkoivat ihon ja aiheuttivat tulehduksia. Jotain hyvääkin, sillä auringon tiedetään olevan vaarallista iholle.
Tarkoitus ei ollut näyttää luonnonkauniilta, siihen aikaan ihmiset pitivät tyyliä eroottisena. Ehkä erotiikkaa saattoi vähentää se, etteivät ihmiset peseytyneet silloinkaan, vaan kasvot olivat likaiset ja peruukit täynnä syöpäläisiä, lisäksi haju oli melkoinen.
Luonnonkauniin naisen aika
Uusin aika 1800-1880 oli kausi jolloin naisen tuli näyttää luonnollisen kalpealta ja heiveröiseltä. Kosmetiikan käyttöä paheksuttiin mutta salaa käytettiin riisi- tai helmiäispuuteria, näin saatiin tarvittava luonnollinen kalpeus. Sisäisesti naisten täytyi nauttia etikkaa. Jotta kalpeus näkyisi kunnolla, täytyi verisuonet piirtää kasvoihin preussinsinisellä. Kulmakarvoja ja silmiä tummennettiin seoksella, jossa oli mm. tervaa, pihkaa, nokea ja liimaa.
Kasvot puhdistettiin myrkyillä, sillä veteen sekoitettiin mm. arsenikkia, sinihappoa ja elohopeasublimaattia. Kasvonaamiot sitä vastoin olivat luonnonaineista ja niissä oli kananmunaa, hunajaa, kermaa ja jauhoja. Näitähän käytetään nykyisinkin.
1900-luvun alku
Tuolloin huulipunan asiaa ajoi punajuuri ja kasvoille leviteltiin voiteita, joissa oli mm. hunajaa, kauraa ja joskus myös sianihraa. Suomessa naiset hoitivat 1900-luvun alussa ihoaan luontaistuotteilla, jotka valmistettiin yleensä kotikonstein. Yleensä tieto kulki äidiltä tyttärelle.
Käsirasvassa saattoi olla munakeltuaista, manteliöljyä, ruusuvettä ja bentsoetinktuuraa. Poskipuna saatettiin valmistaa mansikoista, liivatteesta, karmiinista ja spriistä. Punajuuri punasi huulet tai ne pureskeltiin punaisiksi, mikä ei kuulosta kovinkaan kivalta.
Myös tuohon aikaan huulien kestorajaus tatuoimalla oli muodissa. Noki tai muste kävi kulmien tummentamiseen ja kulmien piti olla tuuheat. Ripset tummennettiin öljyllä, joka kuulostaa oudolta.
Ihonhoitoon suositeltiin vain saippuaa ja lämmintä vettä. Ihoa saatettiin vieläkin valkaista ja siitä varoiteltiin naisia. Yöksi iholle saatettiin levittää vasikanlihaviipaleita. Konstia pidettiin erittäin tehokkaana keinona hoitaa ihoa.
Tuohon aikaan ihon piti olla vaalea ja siihen auttoi kuulemma lepo sekä vesisateessa käveleminen. Vaaleaan ihoon oli olemassa valkoinen pohjavoide, joka sisälsi vettä, alkoholia, sinkkioksidia, elohopeakloridia ja glyserolia ja alle vaseliinia. Nauraa ei sopinut eikä liioin rypistellä kulmia.
Eli aina on ollut vaikka millaisia kauneusihanteita ja niin on edelleenkin. Edelleenkin moni nainen saattaa tietämättään vaarantaa terveytensä kauneusihanteiden takia. Eläinkokeita ei ole saanut tehdä vuoden 2013 jälkeen ja erilaisista aineista saa tietoa paremmin. Täysin myrkytöntä ei kosmetiikka tänäkään päivänä ole, sillä me altistumme sadoille erilaisille kemikaaleille päivän aikana. Allergiat ja monet sairaudet ovat lisääntyneet. On hyvä muistaa, että myös luonnonkosmetiikka voi aiheuttaa allergioita.
Lupa olla sellainen kuin on
Ehkä haluan muistuttaa kaikki naisia siitä, että jokainen on kaunis ja me saamme pukeutua ja ehostaa itseämme niin kuin haluamme. Me saamme olla juuri sen kokoisia ja näköisiä kuin olemme. Kauneus tulee myös sisältä päin ja kun opimme rakastamaan itseämme, opimme myös hyväksymään itsemme paremmin.
Maaliskuussa on ollut kansainvälinen naistenpäivä ja Minna Canthin päivä. Minna Canth taisteli sen eteen, että maailma olisi tasa-arvoinen paikka ihan kaikille ihmisille. Hänen aikanaan ei ollut helppoa olla erilainen nainen.
Vapaa palsta vapaaehtoisille on Naistenkartanon vapaaehtoisille tarjottava blogisarja. Blogisarjassa vapaaehtoiset pääsevät julkaisemaan ajatuksiaan blogitekstin muodossa.
Jos sinulla on kysyttävää tai haluaisit kirjoittaa Vapaa palsta -blogiimme, voit olla yhteydessä Tampereen seudun asiakaskoordinaattoriin: Saija Savolainen saija.savolainen@naistenkartano.com.