Onko keski-ikäinen sinkkunainen vain epäonnistunut vanhapiika?
Julkaistu 21.2.2024 | Vapaa palsta vapaaehtoisille
Ihan heti alkuun voin sanoa ettei todellakaan. Onneksi olemme jo aika kaukana siitä ajattelumallista, että naisen arvo mitataan miehen, parisuhteen ja avioliiton kautta. Harmikseni olen huomannut että toisten sinkkuutta kuitenkin yhä usein ihmetellään ja surkutellaan. Kysellään deittisovelluksista ja mietitään mistä kummasta sopivan kumppanin toiselle voisikaan löytää. Hyvä ettei järjestetä talkoita kumppanin löytämiseksi.
Ihmisten voi olla vaikea uskoa että yksin eläminenkin on ihan oikeasti onnellista. Onni ei tule toisen kautta. Onni tulee itsensä hyväksymisestä ja sisäisestä rauhasta. Turvallisuuden tunteesta joka tulee itsestä sisältä. Tunteesta että on kuskin paikalla omassa elämässään. Jos onnen rakentaa toisen ihmisen kautta ja varaan, se on epävarmaa ja huteraa onnea.
Minulla on takana monta pitkää parisuhdetta. Kumppanini ovat olleet hyvin erilaisia niin persoonina kuin elämäntilanteiltaan. Joidenkin kanssa olemme asuneet yhdessä, yhden kanssa jopa jakaneet yhteisen asuntolainan. Jokainen suhde on ollut ainutlaatuinen hyvine puolineen ja haasteineen. Minusta tuntuu kuitenkin siltä, etten ole koskaan osannut olla suhteissa oikein. Oikein nimenomaan itseni kannalta.
Vaikka olen ollut rakastunut ja rakastanut, en ole kuitenkaan ollut mukavuusalueellani ja täysin onnellinen. Olen kokenut suhteiden usein vievän enemmän kuin antavan. Erityisesti suuri oman tilan, hiljaisuuden ja rauhan tarpeeni ei ole tyydyttynyt suhteissani. Tarve omaan tilaan on herättänyt kumppaneissa erilaisia, vaikeitakin tunteita ja ymmärrän sen toki. Se on tarkoittanut monille sitä etten välitä ja rakasta tai etten ole luotettava ja uskollinen.
Minulle oma tila on elinehto voida hyvin, ei sitä että säätäisin hämärähommissa. Se on akkujen lataamista itselleni ja myös yhteiseen aikaan kumppanin kanssa. Ilman omaa tilaa kuormitun, stressaannun, uuvun ja tulen kiukkuiseksi. Jos ja kun haluan voida hyvin yksin ja yhdessä, on minun saatava olla myös yksin. Minun on tärkeää tuntea itseni itsenäiseksi myös suhteessa. Toisaalta minun on saatava viettää aikaa ja jakaa ajatuksia myös muiden tärkeiden ihmisten kanssa. Liian tiivis elo ja olo vain kumppanin kanssa supistaa mielestäni elämää. Siksi läheisten ja ystävien kanssa vietetty aika on rahaa pankkiin korkojen kera niin henkikökohtaisesti kuin parisuhdettakin ajatellen.
Nyt yksin eläessä näitä asioita miettii jo välimatkan päästä ja on helppoa olla jälkiviisas. Toive itselleni tulevaisuudessa on se, että muistaisin nämä oivallukseni myös mahdollisen ihastumisen hetkellä. Itseään, syvintä olemustaan ja tarpeitaan on vaikea muuttaa, eikä tarvitsekaan. On hyvin epätodennäköistä etten enää koskaan tarvitsisikaan omaa tilaa ja haluaisin olla kumppanin kanssa 24/7/365. Keski-ikäisenä on viimeistään kyllin vanha rohjetakseen kertomaan tarpeistaan rehellisesti ja pysymään sillä tiellä minkä tietää itselleen olevan paras ja oikein. Ettei suostu enää liiallisiin kompromisseihin, jotka lopulta vain vahingoittavat kaikkia. On tärkeää että mieli joustaa, mutta ei oman hyvinvoinnin hinnalla. Omat rajat ja toiveet eivät ole loukkaus toista ihmistä kohtaan.
Sinkkuus ja yksin eläminen on siis ihan yhtä arvostettava status kuin mikä tahansa muukin. Ei todellakaan voi ajatella että joku olisi epäonnistunut siksi että elää yksin. Se ei myöskään tarkoita vanhakantaista ajatusta ettei kelpaisi kellekään. Minulle se tarkoittaa pikemminkin sitä, etten kelpuuta ketä ja millaista suhdetta vain. Ehkä elämäni ensimmäistä kertaa pohdin vakavasti sitä, miksi minä edes olisin parisuhteessa ja mitä parisuhde minulle tarkoittaisi, mitä sen pitäisi minulle antaa. Sekä toki myös sitä mitä annettavaa minulla olisi parisuhteeseen.
En halua olla parisuhteessa vain olemisen ilosta ja statuksen vuoksi. Jos vielä joskus olen parisuhteessa, haluan voida siinä hyvin ja sen myötä olla hyvä myös toiselle. On kuitenkin tosi ok elää juuri niin kuin hyvältä ja oikealta tuntuu, myös keski-ikäisenä sinkkunaisena. Sen voi kertoa kaikille ja kaikkialla ilolla ja ylpeydellä.
Kirjoittaja: Anna-Lovisa, @onnenapilaa_etsimassa
Vapaa palsta vapaaehtoisille on Naistenkartanon vapaaehtoisille tarjottava blogisarja. Blogisarjassa vapaaehtoiset pääsevät julkaisemaan ajatuksiaan blogitekstin muodossa.
Jos sinulla on kysyttävää tai haluaisit kirjoittaa Vapaa palsta -blogiimme, voit olla yhteydessä Tampereen seudun asiakaskoordinaattoriin: Saija Savolainen saija.savolainen@naistenkartano.com.