Olenko edes enää nainen?
Julkaistu 25.01.2024 | Vapaa palsta vapaaehtoisille
Kun masennus ja muut terveyden haasteet riepottelevat vuodesta toiseen, kokee myös naisellisuus kovia. Minunkin elämääni kuului vielä kymmenen vuotta sitten aktiivinen laittautuminen. Tykkäsin meikata, pukeutua ja käydä säännöllisesti kampaajalla. Minulla oli paljon vaatteita ja asusteita. Niillä oli kiva leikitellä ja vaihtaa tyylejä. Se oli harrastus, mikä ei vienyt koskaan voimavaroja, vaan antoi niitä roppa kaupalla.
Tuo harrastus tuki kokonaisvaltaista hyvinvointia, toi tullessaan hyvää mieltä, oloa ja varmuutta. Olen kyennyt aina liikkumaan ihmisten ilmoilla myös ilman meikkiä ja kotoisissa lököverkkareissa. Se ei ole ollut minulle ongelma. Silti laittautuminen oli niin ihanaa ja antoi paljon hyvää, että sitä teki mielellään. Se oli minulle parasta mahdollista itsestä huolehtimista.
Kun masennus astui vaikeassa muodossaan elämääni noin kymmenen vuotta sitten, alkoi elämä rajoittua paljon kotiin. Saattoi mennä päiviä, viikkoja ja pahimmillaan kuukausia pelkässä yöpaidassa. Hiljalleen peiliin ei enää tohtinut vilkaistakaan. Jos sinne vahingossa katsoi, vastassa oli harmaa ja turvonnut ihmisraunio. Hiukset likaisina ja ylikasvaneina, monen sentin räikeä juurikasvu, silmäpussit ja harmaa iho.
Opin siis välttämään sitä näkyä ja niinpä usein jäi huomaamatta myös se, että kiloja oli tullut paljon jo aiempien liikakilojen päälle. Masennus toi tullessaan myös lyijyn raskaan olon päästä varpaisiin. Ryhti painui kumaraan ja olemus oli kaikin puolin valahtanut, veltto ja voimaton. Viimeinen asia mikä olisi voinut mieleen juolahtaa, oli laittautuminen. Jos jonnekin oli täysin pakko lähteä, vedin mahdollisimman löysät vaatteet päälle ja pipon silmille. Myös isot aurinkolasit toimivat turvana ja auttoivat häpeään. Niitä löytyykin varastoistani lukuisia.
Sen kaiken väsymyksen keskellä jaksoin hävetä itseäni. Ihmiset eivät tunnistaneet enää minua, enkä minä tunnistanut enää itseäni. En halunnut tavata ketään, koska minua hävetti. Vertasin itseäni kokoajan muihin naisiin ja sijoituin joka kerta hopealle. Tuntui että minun täytyy selitellä olemustani, ettei minua tuomittaisi. Tämä kaikki vaikutti siis paljon myös sosiaalisiin suhteisiini.
Vaikea masennus on uusiutunut vuosien mittaan useita kertoja ja se on johtanut pitkäaikaiseen työkyvyttömyyteen. Masennuksen ja sen myötä alentuneiden voimavarojen lisäksi itsestä huolehtimista rajoittaa nyt myös taloudellinen tilanne. Kun seuraa sivusta monien naisten käyttämää aikaa ja rahaa kauneudenhoitoon, voi vain todeta että kelkasta ollaan pudottu jo aikaa sitten.
Koin jossakin vaiheessa suurta kateutta ja katkeruuttakin. Minäkin halusin olla pirteä ja raikas, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Halusin ennen kaikkea näyttää ja tuntea olevani elossa. Välillä kuitenkin pelkän kosteusvoiteen levittäminen on ollut liikaa voimavaroilleni ja väsymyksestä vettä valuvat silmät ovat vain sutanneet meikkausyritykset. Kun vaatteet kiristävät joka puolelta, ei tee mieli edes yrittää.
Helpompina aikakausina olen koettanut sammutella tulipaloja ja paikkailla tilannetta parhaani mukaan. Kun ikää karttuu, se tuo mukanaan myös omat haasteensa. Vaikka tekisi mitä, ei silmäpussit vain häviä mihinkään. Kilot ovat jämähtäneet kadonneelle vyötärölle ja kuulautta ihoon saa ainoastaan filttereillä. On iso työ sopeutua tähän. Monesti mietin olenko enää edes nainen, koska juuri nämä edellä mainitut asiat olivat niitä mieluisimpia asioita naisena olemisessa.
Olen kuitenkin päässyt pikku hiljaa irti häpeästä. Vaikka ulkonäköni ja -muotoni onkin kokenut kovia, olen monella muulla tavoin päivitetty versio itsestäni. Ehkä muutkin voivat huomata sisäisen kauneuden ja kehityksen, eikä vain ripsien pidennyksiä ja laminoituja kulmia. Parasta mitä voisin vielä saavuttaa, olisi ilo ja sen tuoma pilke silmissäni.
Kirjoittaja: Anna-Lovisa, @onnenapilaa_etsimassa
Vapaa palsta vapaaehtoisille on Naistenkartanon vapaaehtoisille tarjottava blogisarja. Blogisarjassa vapaaehtoiset pääsevät julkaisemaan ajatuksiaan blogitekstin muodossa.
Jos sinulla on kysyttävää tai haluaisit kirjoittaa Vapaa palsta -blogiimme, voit olla yhteydessä Tampereen seudun asiakaskoordinaattoriin: Saija Savolainen saija.savolainen@naistenkartano.com.