Ihana, kamala joulu
Julkaistu 29.11.2023 | Vapaa palsta vapaaehtoisille
Joulua on mukavaa odottaa ja valmistella. Kodin koristelu ja leipominen kuuluvat ehdottomasti lempipuuhiini. Aloitan koristelun jo hyvissä ajoin, marraskuussa. Tykkään tunnelmoida säihkyvän hopean ja valkoisen, sekä lämpimän punaisen keskellä. Kynttilät ja erilaiset valot ovat myös suosikkikoristeitani.
On rentouttavaa istahtaa ystävien kanssa juomaan kupposet glögiä ja muistaa rakkaita ihmisiä pienillä, yleensä itse tehdyillä tai kirppislöytöpaketeilla. Olen pyrkinyt eroon materiasta pakonkin sanelemana, koska työkyvyttömänä rahat ovat tiukilla. Mielestäni kaikkein tärkeintä on antaa aikaa ja läsnäoloa läheisilleen, oli rahaa tahi ei. Kirje, puhelu tai vaikka yhteinen kävelylenkki ovat lahjoista arvokkaimpia.
Lapsuuteni joulut sen sijaan olivat raskaita. Ihme sinänsä että pidän edelleen joulusta. Äitini oli todella tarkka kaikesta. Koko koti siivottiin ja puunattiin perimmäisiä nurkkia myöten. Leivonnaisia ja ruokia, kaikki itse tehtyjä, piti olla paljon ja lahjojen ylenpalttisia. Muistan joulun stressanneen minua jo pikku lapsena. Pelotti jos äidin piparkakut eivät onnistukaan. Se olisi ollut hänelle maailmaloppu. Hirvitti millainen riita tulee isän tuomasta joulukuusesta. Onko siinä varmasti tasaiset ja riittävän tuuheat oksat. Ellei, niin maailmanlopun tunnelmia olisi tiedossa siitäkin.
Muistan ja muutama valokuvakin on muistona siitä, miten istuin lapsena joka joulu kuusen edessä valtavan lahjaröykkiön keskellä. Paketteja oli varmasti monia kymmeniä, mutta minä en näyttänyt iloiselta. Istuin väkinäinen hymy kasvoillani ja olemus kertoi ahdistuksesta. Olin tyhjä ja yksinäinen. Muistan että minua jopa itketti. Lahjoja piti kehua vuolaasti, etenkin ja varsinkin äidin ostamia. Lahjoilla ei kuitenkaan saanut leikkiä vapaasti, koska kotona piti olla siistiä kokoajan. Juhlavaatteet puristivat päällä monta päivää. Lapsuuden joulut olivat suurta suorittamista.
Myöhemmin, äidin vielä eläessä, joulut jatkoivat samaa kaavaa. Oli pakko mennä käymään, pakko olla yötä, pakko olla monta yötä. Oli tietenkin pakko noudattaa tarkkoja aikatauluja, ostaa hienoja lahjoja ja kehua vuolaasti saamiaan lahjoja. Etenkin äidiltä saatuja. Kaikkien ruokien, kukkien ja kuusen piti olla viiden tähden juttuja, mieluummin kuuden. Joulu ja koko elämä oli piloilla ellei ollut täydellistä. Täydellistä oli siis kaikki muu paitsi tunnelma, mutta se oli sivuseikka. Mitä nyt ahdistuksesta ja sisintä kalvavasta yksinäisyyden tunteesta, kunhan joulukulissit seisoivat topakasti pystyssä. Toki vietin aikuisena jouluja myös muutoin kuin äitini luona, mutta en selvinnyt niistä ilman syyllisyyttä. Ahdistus liittyi seuraani aina jouluisin, ihan sama missä ikinä sitä vietinkään. Tunsin oloni aina yksinäiseksi vaikka ympärilläni olisi ollut ihmisiä.
Äiti kuoli muutama vuosi sitten juuri joulun alla. Väkisin mieleen hiipi, että tämäkin vielä. Viimeinen kapula joulumielen rattaisiin. Mietin miten minun joulujeni käy jatkossa, alanko vihata niitä ja kannanko ahdistusta ja syyllisyyden tunnetta aina jouluisin sekä elämästä äidin kanssa että hänen kuolemastaan. Nyt kun jo jokunen joulu on eletty ilman äitiä, olo on helpottunut. Nyt on minun aikani ja voin sekä elää muuten, että myös jouluna juuri niin kuin haluan. Ilman minkäänlaista syyllisyyttä.
Niinpä alan jouluvalmisteluihin jo hyvissä ajoin. Juuri silloin kun itsestä sopivalta tuntuu. Minulla ei ole erityisiä jouluperinteitä, ainakaan vielä. Ruuat määrittyvät sen mukaan mitä minäkin jouluna tekee mieli. Jouluun ei tarvita itse tehtyjä pipareita ja taatelikakkua. Jos mieli tekee vaikka unelmatorttua, niin sitä sitten. En todellakaan siivoa raivopäisesti, vaan sen verran että koti on viihtyisä. Voin viettää joulun yksin tai vaikka ystäväporukassa. Voin olla myös viettämättä joulua. Tänä jouluna osallistun vapaaehtoisena koko kansan jouluruokailun järjestämiseen. Auttaminen ja ilahduttaminen on joulussa tärkeintä ja tuo parhaan joulumielen.
Rakastan valkoista joulua, kävelyä pimeällä jouluvaloja katsellen. Joulun tuoksut, etenkin hyasintti ja mausteet ovat ihania. Jouluun ei siis todellakaan tarvita mitään suurta, kallista ja ihmeellistä. Tärkeintä on, että on hyvä olla. Jouluni päättyy heti pyhien jälkeen. Silloin on aika ostaa ensimmäiset värikkäät tulppaanit muistuttamaan tulevasta keväästä.
Kirjoittaja: Anna-Lovisa, @onnenapilaa_etsimassa
Vapaa palsta vapaaehtoisille on Naistenkartanon vapaaehtoisille tarjottava blogisarja. Blogisarjassa vapaaehtoiset pääsevät julkaisemaan ajatuksiaan blogitekstin muodossa.
Jos sinulla on kysyttävää tai haluaisit kirjoittaa Vapaa palsta -blogiimme, voit olla yhteydessä Tampereen seudun asiakaskoordinaattoriin: Saija Savolainen saija.savolainen@naistenkartano.com.