Häpeilemättä esiin
Julkaistu 21.9.2023 | Vapaa palsta vapaaehtoisille
“Annan musiikin soida lävitseni ja kehoni ilmentää itseään.
Annan liikkeen virrata soluissani ja aistini herätä eloon.Antaudun nautintoon, sisäisen tuleni energiaan.
todistan sisäsyntyistä, elämän jatkuvaa virtaa.”
Niin pitkään olen tietämättäni tätä odottanut.
Sen tuntemista, miten kehoni hiljalleen vapautuu ja voin ilmentää itseäni kehoni liikkeellä juuri sellaisella tavalla, mikä tuntuu hyvältä.
Häpeä on ollut matkaseuralaiseni ala-asteelta lähtien, jolloin
kerran jos toisen sain kuulla olevani lihava tai ruma.
Nuorten lasten maailma voi olla julma ja jäljet siitä hyvinkin syvät.
Omalla kohdallani jälkien avautuminen tietoisuuteeni on kestänyt pitkälle aikuisikään saakka ja joiden purkaminen tapahtuu pala palalta.
En tarkalleen tiedä missä vaiheessa aloin uskomaan ulkoisiin kommentteihin.
Muistan kuitenkin, miten paritanssitunnilla häpesin, sillä olin ryhmän lihavin tyttö eikä minulta jäänyt huomaamatta, miten haastavaa pojille oli tehdä liikkeitä kanssani, sill painoin enemmän kuin ryhmän muut tytöt.
Ajan mittaan menin sisältä jumiin.
Kehoni sulkeutui ja pala palata tuntui haastavalta liikuttaa kehoaan vapaasti ja saada yhteys naiseen minussa, feminiiniseen kauneuteen. Mitenpä voisi, jos käsitys itsestään on suureksi osaksi se, ettei ole tervetullut tähän maailmaan sellaisena kuin on.
Häpesin kehoani, ulkomuotoani.
Nainen minussa piiloutui ja kehitti vahvan kuoren herkän, haavoittuvan ja kauniin sielun päälle.
Tämän kuoren kanssa luulin pärjääväni hyvin, kunnes sain ensimmäistä kertaa kuulla ääneen sen, miten maskuliiniseksi minut koettiin.
Se käynnisti vuosien kierteen sisälläni. Syväsukelluksen minulle tuntemattomaan, jossa hiljalleen aloin tutustua naiseen minussa – tätä ennen, asia oli minulta hyvinkin piilossa. Olin kyllä katsellut kauniita mekkoja ja ihastellut naisia, jotka liikkuvat musiikin tahtiin hyvin vapautuneen näköisesti.
Miten sanoin kuvailisin sitä vapautunutta oloa, jota viikonloppuna tanssin pyörteissä sain kehoni kanssa kokea?
Miten kuvaisin sitä matkaa, jossa hiljalleen annoin itselleni luvan tulla kosketuksiin kauniin kehoni kanssa? Kohtaa, jossa sallin tunteiden astua näkyviin piilotettujen kehoni liikkeiden kanssa – ne vain odottivat hetkeään päästä vapaaksi.
Matkaa, jossa naiseus sai vihdoin avautua kerros kerrokselta ja kohtaa, jossa ulkopuolinen vääristymä alkoi menettää otettaan minusta.
Afroditea kuvataan luonnollisen kauniiksi naiseksi.
Ajattelen, että jokainen nainen ansaitsee kokea ja tuntea itsensä Afroditeksi.
Kirjoittaja: Christa
Vapaa palsta vapaaehtoisille on Naistenkartanon vapaaehtoisille tarjottava blogisarja. Blogisarjassa vapaaehtoiset pääsevät julkaisemaan ajatuksiaan blogitekstin muodossa.
Jos sinulla on kysyttävää tai haluaisit kirjoittaa Vapaa palsta -blogiimme, voit olla yhteydessä Tampereen seudun asiakaskoordinaattoriin: Saija Savolainen saija.savolainen@naistenkartano.com.