”Mieluummin huonossa seurassa kuin yksin”
– moni hakee päihteistä helpotusta yksinäisyyteen
Joka kolmas suomalainen on tuntenut koronapandemian aikana yksinäisyyttä. Osa hakee vaikeisiin tunteisiin helpotusta päihteistä.
Lähes jokainen kokee yksinäisyyttä jossain vaiheessa elämäänsä, ja pahimmillaan yksinäisyys voi olla niin lamauttavaa, että se aiheuttaa masennusta, itsetuhoisuutta ja päihteidenkäyttöä. Yksinäisyyden ja päihteidenkäytön yhteys ei ole suoraviivainen, mutta päihteistä voidaan hakea hetkellistä helpotusta negatiivisiin tunteisiin. Alkon rahoittamasta Yksinäisyys ja alkoholi -selvityksessä (Lyyra 2021) yksinäisyyden ja rankan humalajuomisen väliltä paljastui yhteys.
Naistenkartanon asiakaskoordinaattori, sosiaalityöntekijä Liisa Kiilunen tunnistaa yksinäisyyden ja päihteiden välisen yhteyden.
– Päihteitä käytetään paljon itselääkintäkeinona tai selviytymisstrategiana. Syy päihteidenkäytölle ei välttämättä ole suoraan yksinäisyys, mutta käyttäessä voikin huomata, että tulee hetkellisesti parempi olo. Siksi yksinäisyys lisää riskiä ongelmalliseen päihteiden käyttöön, vaikka näin ei toki automaattisesti ole.
Yksinäisyydestä on vaikeaa puhua, sillä se koetaan leimaavana. Samalla tavoin häpeä omasta tilanteesta vaikeuttaa avun hakemista, ja yksinäisyydestä voi pahimmillaan muodostua pysyväksi koettu identiteetti. Kun kuvioon lisätään päihteidenkäyttö, avun hakemisesta tulee entistä vaikeampaa.
– Molemmat ruokkivat toisiaan. Yksinäisyys hävettää ja siitä on vaikeaa puhua, samoin päihteidenkäyttö. Näin ongelmat voivat syventyä ilman, että itse edes huomaa, mitä on tapahtunut.
Kertautuva yksinäisyyden kokemus
Naisten yksinäisyyttä ja päihteidenkäyttöä tutkineesta opinnäytetyöstä (Aspelin & Koivisto 2020) selviää, että monella päihderiippuvaisella naisella on ollut toistuvia kokemuksia yksinäisyydestä. Päihdemaailmassa yksinäisyyttä synnyttivät esimerkiksi päihteiden käytöstä johtuvat häpeän tunteet ja vaikeus luottaa muihin ihmisiin. Toisaalta yksinäisyyttä aiheutui myös päihteidenkäytön lopettamisesta, kun piti jättää tutut piirit taakseen.
Naistenkartanon ja Vailla vakinaista asuntoa ry:n Supernovat-hankkeen kokemusmentoreina työskentelevät Laura Bredin ja Riikka Tuomi tunnistavat ulkopuolisuuden kokemukset ja yksinäisyyden pelon, jotka vaivasivat heitä aiemmin niin yksin ollessa kuin porukassakin.
– Yksinäisyys on yksi hirveimmistä tunteista. Päihteitä käyttäessäni olin mieluummin huonossa seurassa kuin yksin. Kun toimin näin, ei tarvinnut kohdata itseäni. Toisaalta mitä enemmän päihteitä käyttää, sitä paremmin negatiivisia tunteita kestää, Tuomi sanoo.
Tuomi kokee, että ulkopuolisuuden tunne ja yksinäisyyden pelko juontavat juurensa lapsuuden hylkäyskokemuksiin.
– Kun on lapsesta asti tuntenut olevansa vääränlainen ja väärässä paikassa ja tullut koulukiusatuksi, hyväksytyksi tuleminen on ollut äärimmäisen tärkeää.
Yhteys itseen ja muihin auttaa
Laura Bredin ajattelee, että tarve olla jatkuvasti muiden ihmisten seurassa kumpusi kykenemättömyydestä kohdata itseään. Päihteidenkäyttö myös katkaisi yhteyden muihin ihmisiin, vaikka rinnalla saattoi olla kumppani tai muita ihmisiä.
– Kun yhteys itseen on kadoksissa, ei oikein voi saada yhteyttä muihinkaan. Opin olemaan pelkäämättä yksin jäämistä vasta päihteidenkäytön lopettamisen myötä. Toipumisen aikana on herännyt paljon kysymyksiä siitä, kuka olen ja miten voin olla itselleni hyvä. Kaikki itsetutkiskelu, joka on liitty itseen.
Liisa Kiilunen kannustaa yksinäisyydestä ja muista ongelmista kärsiviä hakeutumaan vertaisryhmiin.
– Yksinäisyys ja ulkopuolisuuden tunne ovat teemoja, jotka näkyvät lähes kaikissa NOVAT-ryhmissä. Asian jakaminen on rohkea askel, ja kokemus siitä, ettei ole tunteineen yksin, on tässä mielessä vertaisryhmän parasta antia.
Myös Riikka Tuomi ja Laura Bredin näkevät vertaisuuden tärkeäksi keinoksi yksinäisyyden selättämisessä. Tuomi puhuu mielellään vertaisuuden puolesta erityisesti naisten kesken, sillä naisen rooliin päihdemaailmassa liittyy erityistä häpeää tehdyistä tai tekemättä jätetyistä asioista. Tuomi haluaakin vakuuttaa naisille, että aina löytyy joku muu, joka on kokenut saman.
Laura Bredin rohkaisee omalla esimerkillään toipujia työskentelemään yhteyden saavuttamiseksi. Kun yhteys omaan itseen syntyy, vuorovaikutus muiden kanssa on rehellistä ja on mahdollista tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
– Kun on syntynyt tunne siitä, etten ole irrallinen muusta maailmasta, myös yksinäisyyden tunne on helpottanut, Bredin sanoo.
Naistenkartanon toimintaperiaatteisiin kuuluu ajatus siitä, että identiteettityön ja vertaisuuden avulla on mahdollista saavuttaa muutos, joka edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia.
– Hienointa on ollut nähdä, miten monet naiset ovat vertaisryhmissä kokeneet tulleensa hyväksytyiksi, kuulluiksi ja kohdatuiksi omana itsenään. Se on antanut monelle voimia pohtia ja muuttaa itselle haitallisia toimintamalleja, kuten ongelmallista päihteiden käyttöä. Päihteille on olemassa vaihtoehtoja. Rohkaisen jokaista hakemaan apua ja tukea – yksin ei pitäisi kenenkään joutua selviytymään, Liisa Kiilunen sanoo.
Kirjoittaja: Maaret Tiensuu
Artikkeli on alun perin julkaistu Valkonauhaliiton lehdessä alkuvuonna 2022.
Naistenkartano on ehkäisevän päihde– ja mielenterveystyön järjestö, jonka tavoitteena on vahvistaa naisten arkipäivän hallinnan ja pystyvyyden tunnetta sekä tukea naisia myönteisen muutoksen saavuttamisessa. Keskeisenä toimintamuotona on kaikille naisille suunnattu NOVAT-ohjelma, jonka ydin on vertaistukeen perustuva ryhmätoiminta. Yhdistys tarjoaa myös yksilötukea anonyymin viestipalvelun avulla ja järjestää lisäksi naiseuteen ja hyvinvointiin liittyviä luentoja, webinaareja ja työpajoja.
Supernovat on Naistenkartanon ja VVA ry:n kolmivuotinen hanke. Hankkeen tavoitteena on tukea haavoittuvassa tilanteessa kuten päihdekulttuurissa, asunnottomana tai rikosseuraamuksen piirissä elävien naisten hyvinvointia ja identiteetin vahvistumista sekä madaltaa kynnystä avun hakemiselle. Vertaisuuteen perustuvassa ryhmätoiminnassa luodaan siltoja naisten ja ammattilaisten välille, pohditaan omaa elämää ja identiteettiä naisena, tunnistetaan rooliodotuksia sekä annetaan naisille työkaluja tehdä oman näköisiä valintoja ja toimia sosiaalisissa suhteissa. Hanke on toteuttanut ryhmätoimintaa mm. Suur-Helsingin Valkonauha ry:n Liisankodin asumisyksikössä asuvien naisten kanssa.