Julkaistu 9.1.2020
Oikein mukavaa alkanutta vuotta ja vuosikymmentä! Kevään teemamme on rohkeasti ainutlaatuinen. Tavoitteemme on, että jokainen voisi olla rohkeasti ainutlaatuinen, oma ihana itsensä. Käsittelemme aihetta erilaisista näkökulmista niin yleisöluennoillamme kuin blogissamme.
Kysyimme viime syksyn luentoyleisöiltämme sekä some-seuraajiltamme luento-ja artikkeliaihetoiveita tälle keväälle ja häpeä oli ylivoimaisesti toivotuin aihe. Miksi häpeä kiinnostaa?
Olin muutama vuosi sitten vapaaehtoisena mukana järjestämässä Asiailtamia, joissa toimittiin rakentavan dialogin keinoin vihapuhetta vastaan. Erään iltaman aiheena oli politiikka ja häpeä. Keskustelussa pohdittiin, mikä suomalaisia hävettää, mistä häpeä syntyy ja miten häpeä näkyy ihmisten valinnoissa. Illan yleisöä osallistavassa osuudessa pyysimme katsojia kirjoittamaan lapulle, mikä heitä hävettää. Ne luettiin illan aikana ääneen. Yhtä hävetti varakkuus, toista köyhyys. Joku häpesi paksuja reisiään. Muita avainsanoja ihmisten kirjoituksissa olivat ikääntyminen, sossu, avioero, työttömyys, virhe, julkinen nöyryytys, sairaus ja suku.
Tammikuun yleisöluennoillamme niin Helsingissä kuin Tampereella käsittelemme sukupuolittunutta häpeää, eli mikä naisia hävettää ja miksi. Tähän liittyen teimme kyselyn naisten keskuudessa siitä, mikä heitä hävettää.
Vastaukset olivat pysäyttäviä.
”Joskus hävettää kertoa lapsuudesta, kun äiti jätti minut vauvana ja asuin isovanhempien kanssa.”
”Olenko liian äänekäs, liian ronski mielipiteissä. Ja virheet! Ne ne vasta hävettääkin! Ja ne on semmosia joita toisten tekemisissä en laittaisi edes merkille.”
”Mitä pienimmistä asioista. Kaikesta minkä miellän itse epäonnistumiseksi. Koen häpeää omasta persoonastani kun en tunne olevani oikeanlainen”
”Se, ettei mulla ole yliopistotutkintoa.”
Kevään luentosarjamme aloittava puhuja, FT, tietokirjailija ja dosentti Satu Lidman kysyy tämän illan luennollamme, että ”Onko häpeän aika ohi?”. Lidmanin luentokuvauksessa kerrotaan seuraavaa: ”kyky kokea häpeää kuuluu ihmisyyteen. Syyt, jotka johtavat nolostumisiin arkipäivässä sekä eriasteisiin syvempiin häpeäntunteisiin vaihtelevat kuitenkin yksilöllisesti ja kulttuurisesti. Häpeän yleisinhimillisyys mahdollistaa niin historiallisen muutoksen kuin jatkumoidenkin tarkastelun. Luennolla pohditaan häpeän monia merkityksiä naiseuden valokiilassa. Mitä häpeä on tarkoittanut menneisyyden naisille, miten sen sukupuolittuneisuus näkyy nyky-yhteiskunnassa? Onko häpeä vääjäämätön seuralaisemme vai onko siitä jo aika päästä eroon? ”
Häpeää käsitellään tammikuun lopussa myös Tampereella, jolloin henkisen kasvun ohjaaja Kaisa Peltola puhuu häpeän alkemiasta. Peltolan tulokulma aiheeseen on seuraavanlainen: ”häpeä eristää meidät kaikesta siitä, mikä on ihmiselle kaikkein luontaisinta. Häpeää käsitellään toisaalta kollektiivisena traumana, ja toisaalta kehollisena neurobiologisena prosessina ja kiintymyssuhdetraumana. Häpeätrauma on monimuotoinen ”dissosiaatio-ohjelmisto”, joka vetää meitä poispäin todellisuudesta, kaikesta siitä mitä on kielletty ja torjuttu. Kun ymmärrämme, miten tämä ohjelmisto toimii, voimme valjastaa sen totuuden palvelukseemme”.
Häpeä vaikuttaisi olevan varsin moninainen aihe, joten kannattaa tulla kuulolle! Sen jälkeen luentosarjamme jatkuu helmikuussa sisulla, maaliskuussa rohkeudella ja huhtikuussa puolensa pitämisellä. Lisätietoa koko luentosarjasta löytyy täältä.
Annina
Joka häpesi pienenä asuinaluettaan, nuorena kömpelyyttään ja aikuisena vähemmän edellämainittuja
Häpeä -luento Helsingissä to 9.1. klo 18-19.30 Kalliolan setlementtitalon Sirenius-salissa (os. Sturenkatu 11).
Häpeä -luento Tampereella to 30.1. klo 18-19.30 Pääkirjasto Metson luentosali Kuusessa (os. Pirkankatu 2).