Elinvoimaisen elämän juuret ovat itsensä rakastamisessa ja hyväksymisessä. Esteenä tähän voivat olla tilanteet, jossa nainen on oppinut piilottamaan omat tarpeensa, tunteensa sekä erityisesti suhteen vaistonvaraiseen ja intuitiiviseen naiseen itsessään. Hän piilottaa omat tunteensa ja tarpeensa, jotta hänet hyväksyttäisiin. Tästä rakkauden kerjäläisyydestä ja itsensä pienentämisestä nainen maksaa kovan hinnan ja se näkyy uupuneisuutena, masentuneisuutena, hämmentyneisyytenä, mykkyytenä ja haluttomuutena.
Psykoterapeutti Leena Hattusen mukaan itsensä ohittamaan oppinut nainenkin voi löytää reitin itsensä hyväksymiseen. Joskus olosuhteet ovat niin vaikeat, että täytyy turvautua erilaisiin selviytymiskeinoihin. Selviytymisen tilaan ei voi kuitenkaan jäädä loputtomiin. Siitä on pyrittävä kohti parantumista, jossa aletaan nousta omille siiville. Päämääränä on kukoistaminen, jolloin voi elää omana, tasapainoisena itsenään.
Selviytyminen
Selviytyjä sinnittelee hengissä, mutta hänellä ei ole tilaa todelliselle itselleen. Joskus selviytyminen edellyttää omien tunteiden, tarpeiden ja tarvitsevuuden mitätöimistä ja toisten tahtoon mukautumista. Tällöin muuttuu näkymättömäksi itselle ja muille. Näkymättömyys ja itsensä mitätöiminen voivat olla suoja, joka auttaa pysymään hengissä. Tästä voi kuitenkin jäädä pysyvä toimintamalli.
Häpeä syntyy varhaisissa vuorovaikutussuhteissa, se katkaisee tutkimisen ja innostuksen ja lamaannuttaa. Häpeä syntyy tilanteessa, jossa ilmaisee itsensä toiselle ja tulee torjutuksi. Hattusen mukaan häpeä on psyykkinen romahdus, jota pyritään välttämään. Sen seurauksena voi olla luopuminen itsestä, kun pyrkimyksenä on kelvata toisille.
-Kun muiden ihmisten hyväksymisen toivossa kiellämme itsemme sellaisena kuin olemme, ajaudumme rakkauden kerjäläiseksi, Hattunen sanoo.
Hattusen mukaan naisia voi pitää selviytymistilassa myös pelokkuus, joka estää tutkimisen ja maailmaan astumisen. Tavallisia ovat epäonnistumisen ja onnistumisen pelot sekä hylätyksi tulemisen ja näkyväksi tulemisen pelot. Kun yhteys omaan syvimpään itseen on katkennut, nainen on uupunut ja voimaton, hauras ja heikko, hämmentynyt, masentunut, pysähtynyt ja kyvytön asettamaan rajoja. Elinvoimaa verottavat sekä työ että ihmissuhteet.
– Naisen ansa voi olla kultainen häkki, Hattunen kertoo. Se on näennäisesti helpompi ja stressittömämpi elämä samalla, kun olemme vankeja. Yhteisöön tai laumaan sulautuminen voi vaatia naiselta paljosta luopumista ja moniin sääntöihin sopeutumista: käyttäydy, älä aiheuta harmia, älä ajattele liikaa, ole huomaamaton, sano kyllä, vaikka et pitäisi siitä.
Parantuminen
– Matka parantumiseen alkaa autiomaasta, Hattunen sanoo, sillä joudumme luomaan tyhjästä uusia toimintamalleja. On hyvä pysähtyä pohtimaan, kuinka minun sieluni joutui autiomaahan. Onko se ollut siellä aina? Joutuiko se sinne kaltoinkohtelun vuoksi? On rakennettava uusi kuva siitä, kuka minä olen. Onko minun mahdollista katsoa itseäni ja omaa elämääni hyväksyvästi, myötätuntoisesti ja rehellisesti?
Jotta voi päästä eteenpäin parantumista kohti on herättävä näkemään elämänsä todellisuus ja lakattava olemasta naivi. Hattunen kuvaa asiaa sanomalla, että vangittu nainen lakkaa olemasta uhri. Kun kieltäytyy viihdyttämästä saalistajaa eli olemasta liian kiltti muille, saalistajan voimat hiipuvat ja omat voimat vahvistuvat.
Eksyminen on inhimillistä ja pyrittäessä kohti parantumista korjausyritykset voivat johtaa uusiin ansoihin. Joskus sielun nälkä voi tehdä sokeaksi ja silloin saattaa tarttua kyselemättä mihin tahansa, mikä voisi sammuttaa nälän ja hyvittää menneisyyden puutetta. Tällöin riskinä on sortuminen liiallisuuksiin, huumeisiin, alkoholiin tai vahingollisiin suhteisiin. Muutoksia tehdessä tulee myös virheitä ja repsahduksia, mutta voidakseen jatkaa matkaa, niihin voi suhtautua myötätunnolla, ei häpeällä. Hupsis, ensimmäinen yritys meni pieleen, mutta nyt se korjataan.
– Lakkaa istumasta aidalla elämän kulkua katsomassa, Hattunen kehottaa. Tee ne muutokset, jotka ovat mahdollisia ja hyväksy ne asiat, joita ei voi muuttaa. Päästä irti murehtimisesta ja vatvomisesta sekä kostoajatuksista.
Kukoistaminen
Kukoistaminen on itsensä hyväksymistä. Siihen pääsemiseen voi käyttää apuna mindfulness-menetelmiä eli hyväksyvää läsnäoloa. Kaikki ei muutu täydelliseksi, mutta moniin asioihin voi itse vaikuttaa. Huolen ja murheen linnut saattavat edelleen lentää taivaalla ja ne saatetaan nähdä, mutta niitä voi estää tekemästä pesää omalle olkapäälle.
– Astu esiin, missä oletkaan, Hattunen neuvoo, naura, nauti, leiki ja pursua elämä. Sisälläsi on viisas nainen, joka tietää, joten kuuntele häntä.
Kukoistava nainen tuntee omat oikeutensa. Jokaisella on oikeus omaan nautintoon, kehollisuuteen, rajoihin, tunteisiin ja ajatuksiin. Hattunen korostaa, että selviytyminen on vain väliaikaista. Se tekee meistä sitkeän, mutta myös kuivan. Paraneminen on prosessi, jossa on luovuttava teeskentelemisestä. Kukoistus seuraa itsensä hyväksymistä.
Lähde: Leena Hattusen luento ”Itsensä hyväksymisen esteet” Naistenkartanon luentosarjassa 12.3.2014.